Ilmaisuja, joihin sisältyy sana kieli (langue)
Sukkelaan puhuvalla henkilöllä on ”riippuva, roikkuva” kieli: avoir la langue bien pendue:
Pour l’instant, on avait pas retrouvé la vieille femme. Signes particuliers: petite, yeux bruns, la langue bien pendue, coiffée d’un bonnet de fête skolt, accompagnée d’un chat mâle répondant au nom de Jermakki. (Arto Paasilinna: Hirtettyjen kettujen metsä, ranskannos: La Forêt des renards pendus.)
Sanontaa käytettiin jo 1300-luvulla muodossa avoir la langue bien affilée (terävä). Nykyään sanotaan myös ne pas avoir la langue dans sa poche (kieli ei ole taskussa). (1000 expressions franҫaises. Leur origine, leur signification, leurs subtilités…. Le meilleur de la langue franҫaise, 2020.)
Kun vastaus tai ajatus pyörii kielen päällä / on jo kielellä, sanotaan: avoir un mot / une idée sur le bout de la langue:
Comment s’appelle la femme de Philippe? – J’ai son nom sur le bout de la langue, attends une minute, je vais me le rappeler. (Jean-Michel Robert et Isabelle Chollet: Les expressions idiomatiques.)
Myös ranskaksi panettelijoista voidaan käyttää nimitystä pahat kielet – les mauvaises langues, ja vastaavasti sanotaan être mauvaise langue (ilkeä):
Je trouve que Xavier n’est pas très bien habillé. Tu exagères, tu es mauvaise langue. (Jean-Michel Robert et Isabelle Chollet: Les expressions idiomatiques.)
Alkoholi saa puhumaan / irrottaa myös ranskalaisten kielenkannat – délier la langue:
L’alcool lui avait apparemment délié la langue (Ragnar Jónasson: L’île au secret).
Langue de bois – ”puukieli” – viittaa jäykkään virkamiesten tai poliitikkojen käyttämään kieleen.
Verbinä voi tällöin olla: manier la langue de bois:
Les politiciens manient souvent la langue de bois (Jean-Michel Robert et Isabelle Chollet: Les expressions idiomatiques).
Tällaiseen kielenkäyttöön turvautuvat poliitikot puhuvat tarkoituksellisen epämääräisesti totuuden peittääkseen. Sanonta on peräisin Venäjältä, missä sillä viitattiin tsaarien aikakauden ”kafkamaiseen” hallintoon (käännettynä suoraan venäjästä langue de chêne, tamminen kieli). (Paul Desalmand et Yves Stalloni: Le grand livre du franҫais.)
Salaisuuden säilyttävä pitää kielensä kurissa, ja henkilö, joka ei osaa säilyttää salaisuutta, ei saa pidettyä kieleensä kurissa: tenir sa langue:
Ne dites rien à Élodie, elle ne sait pas tenir sa langue (Jean-Michel Robert et Isabelle Chollet: Les expressions idiomatiques).
Edellä kuvatun kaltaisella henkilöllä voi myös olla ”liian pitkä kieli” – avoir la langue trop longue – eli hän puhuu liikaa (sivu suunsa), on ”suurisuuinen” eikä ”saa pidettyä suutaan kiinni”.
Jos joku haluaa sanoa palavasti jotakin, voidaan sanoa: ça lui brûle la langue de dire…
Kieltään tai huuliaan pureva katuu sanojaan – se mordre la langue (les lèvres):
Olivier s’est mordu la langue d’avoir raconté ses problèmes conjugaux à son collègue (Jean-Michel Robert et Isabelle Chollet: Les expressions idiomatiques).
Suomalainen ”näyttää kieltään”, ranskalainen ”vetää sen esiin”: tirer la langue (à qqn).
Huomaa, että seuraavassa esimerkissä kyse ei ole kielen näyttämisestä vaan siitä, että esim. taloudellisessa ahdingossa oleva ikään kuin ”irvistää”, kärsii jotakin tehdessään (voi viitata myös fyysiseen väsymykseen):
Chaque mois, Hervé doit rembourser les traites (= lainanlyhennys) de sa maison, il tire la langue (Jean-Michel Robert et Isabelle Chollet: Les expressions idiomatiques).
Donner sa langue au chat
Kieli annetaan kissalle, kun ei keksi vastausta arvoitukseen ja luovuttaa. Arvoituksen esittävä henkilö voi kysyä arvuuteltavalta: Tu donnes ta langue au chat?
Suomeksi voitaisiin kysyä, veikö kissa kielen?
Sanonta on peräisin 1800-luvulta. Sitä edelsi ilmaus jeter sa langue aux chiens, heittää kielensä koirille.
Kissa edustaa kekseliäisyyttä ja neuvokkuutta, mihin viittaa myös sanonta retomber comme un chat sur ses pattes (pudota kuin kissa neljälle jalalle).
Kun kieli ”luovutetaan” kissalle, luovutaan etsimästä vastausta arvoitukseen mutta samalla metaforisesti luotetaan kissaan vastauksen löytämiseksi. (Dominique Foufelle: Le petit livre des expressions familières.)
Il faut tourner sa langue sept fois dans sa bouche avant de parler: ks. Sanonnat 30.
