Riviera-osio 1

Coco Chanel menetti suuret rakkautensa Rivieralla

Ranskalaisen muodin uranuurtajalla Gabrielle ”Coco” Chanelilla (oikealta nimeltään Chasnel) ja Rivieralla on kohtalonyhteys: hänen suuri rakkautensa Arthur ”Boy” Capel näet menehtyi traagisesti auto-onnettomuudessa Route Nationale 7 –tiellä Puget-sur-Argensissa le Varin departementissa 22.12.1919.

Tuolloin jo tunnettu Chanel oli 36-vuotias. Onnettomuuspäivänä Capel oli matkalla Cannesiin vaimonsa luokse viettämään joulua. Boy kuoli onnettomuudessa heti, mutta hänen autonkuljettajansa selvisi vammoitta. Syynä oli rengasrikko.

Chanel kiirehti paikalle Pariisista jo heti seuraavana päivänä, surusta sekaisin rakkaansa Rolls-Roycen jäänteiden vierellä. Hautajaiset järjestettiin kahden päivän kuluttua onnettomuudesta Fréjuksen katedraalissa brittiläisen imperiumin komentajan arvon mukaisin sotilaallisin menoin.

Naimisissa oleva liikemies ja miljonääri Boy Capel rahoitti Chanelin ensimmäisen muotitalon perustamista Pariisissa 1910 sekä kahta muotiliikettä Biarritzissä ja Deauvillessä.

”Hän oli ainoa mies jota olen koskaan rakastanut”, Chanel totesi myöhemmin.

Chanel 5 –parfyymi luotiin Cannes-La-Boccassa

Chanelilla oli pian uusia miesystäviä. Keväällä 1920 Chanel matkusti Monte Carloon Venäjän tsaarin Aleksanteri II:n ja tämän puolison Maria Aleksandrovnan – vakituisia Rivieralla kävijöitä – pojanpojan, rakastajansa Dimitri Pavlovitšin kutsusta.

Dimitrin ansiosta Coco tutustui vuonna 1921 mieheen, joka loi hänelle maailmankuulun hajuveden.

Mies oli Venäjän tsaarien parfymisti ja Moskovaan sijoittautuneen ranskalaisen hajuvesitalon Rallet’n ”nenä”, venäläis-ranskalainen kemisti Ernest Beaux, joka oli asettunut vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen La Boccaan. Coco tiedusteli: ”Osaisitteko luoda naisen tuoksuisen parfyymin naisille?” (Seriez-vous capable de créer un parfum de femme à odeur de femme?)

Beaux pyysi Chanelia valitsemaan 24:stä näytteestä, jotka oli nimetty numeroin 1–24. Chanel valitsi näytteen nro 5.

Kun Beaux tiedusteli hajuveden nimeä, Coco vastasi, että hän esittelisi uuden, sinä vuonna jo viidennen mekkokokoelmansa toukokuun viidentenä, joten hajuvesi saisi pitää näytteen numeron mukaisen nimensä joka toisi onnea – myyttinen hajuvesi Chanel No 5 oli syntynyt!

Coco jopa testasi parfyymiä eräässä Cannesin ravintolassa. Hän asetti suihkepullon yhdelle ravintolan pöydistä ja suihkautti siitä tuoksua ilmaan aina kun ”tyylikäs ihminen kulki ohi”. Kaikki Cocon pöytäseurueen ohi kulkeneet naiset pysähtelivät nuuhkimaan ilmaa, Cocon kerrotaan todenneen.

Vuonna 1924 Coco tapasi Monte Carlossa Westministerin herttuan Hugh Grosvenorin, jota pidettiin Englannin rikkaimpana miehenä ja yhtenä Euroopan rikkaimmista. Coco pyysi miestä hankkimaan hänelle tilan Roquebrune-Cap-Martinin korkeudelta ja rakennuttikin sinne villan, jonka sisäänkäynnin yläpuolella kohosi viisi ikkunaa. Huvila on nykyisin yksityisomistuksessa, ja siitä on rakennettu museona toimiva kopio Dallasissa Yhdysvalloissa.

”Pikkumusta” syntyi vuonna 1926

Cocon mukaan ”tyylikkyys on sitä, kun sisäinen ja ulkoinen olemus ovat yhtä kauniita” (L’élégance est quand l’intérieur est aussi beau que l’extérieur).

Musta väri oli tuohon aikaan sotaleskien ja palvelijoiden asujen väri. Chanelin luoma musta, lyhyt leninki olikin ensimmäinen musta asu, jota ei ollut tarkoitettu hautajaisvaatteeksi.

Chanelin viimeisin rakkaus Paul Iribe kuoli Roquebrune-Cap-Martinissa sydänkohtaukseen

Vuonna 1930 Chanel tapasi yhdysvaltalaisen elokuvatuottajan Sam Goldwynin kautta graafikko Paul Iriben.

Eräänä syyskuun aamuna vuonna 1935 Paul saapui junalla Pariisista Monacon rautatieasemalle ja jatkoi sieltä matkaa Cocon villalle Roquebruneen. Paul päätti pelata erän tennistä Cocon seuratessa rakastuneena vieressä. Yhtäkkiä Paul lyyhistyi maahan. Coco ryntäsi paikalle.

Ambulanssi hälytettiin nopeasti paikalle, mutta Paul kuoli sydänkohtaukseen matkalla Mentonin sairaalaan, vain 52-vuotiaana. Jälleen kerran Cocon maailma romahti: hän oli joutunut kokemaan kaksi suurta surua 15 vuoden välein vuosina 1919–1935.

Kuuluisista rakastajistaan huolimatta Chanel vietti viimeiset vuotensa yksinäistä elämää, seuranaan toisinaan ystävänsä tanssija Jacques Chazot sekä uskottunsa Lilou Marquand.

Lähteet: Nice Matin –lehden liite ”Nous” nro 88, Coco Chanel en larmes, artikkelin kirjoittanut André Peyrègne. Artikkeliin perustuva vapaamuotoinen suomennos; La Croisette Cannes / France (Cannesin kunnanarkiston toimittama kirja).