Titanic-laivan kuuluisan orkesterin nuorin muusikko oli sellisti Monacosta
20-vuotias Roger Bricoux riemuitsi isälleen, sillä hän oli saanut unelmapestin: hänet oli palkattu ”uppoamattoman” matkustajalaivan Titanicin orkesterin sellistiksi. Hän ottaisi osaa Titanicin neitsytmatkalle 10.4.1912!
Kaikki olivat toki kuulleet puhuttavan unelmien laivasta Titanicista, jonka tulevaa neitsytmatkaa Englannin Southamptonista New Yorkiin mainostettiin näkyvästi. Laivan omistajayhtiön White Star Linen matkalippuja myytiin myös Monacossa.
Myös Roger Bricoux’n isä Léon oli muusikko. Hän oli aloittanut työt Monacon filharmonisessa orkesterissa vuonna 1883 torven soittajana.
Lisää muusikkoja näet tarvittiin vuonna 1879 avattuun Monte-Carlon oopperaan. Vuonna 1856 perustetussa Monacon orkesterissa soitti aluksi noin 15 muusikkoa.
Léon ja tämän vaimo Marie-Rose olivat menettäneet jo kaksi poikaa näiden ollessa pieniä. Huonoa onnea torjuakseen Marie-Rose halusi synnyttää kolmannen lapsensa vanhempiensa kotitalossa Cosne-sur-Loiressa Bourgognessa.
Roger kasvoi ja opiskeli kuitenkin Monacossa. Sellistin opinnot hän aloitti isänsä kanssa ja Monacon orkesterissa, jatkoi opintojaan Bolognan musiikkiakatemiassa Italiassa ja valmistui Pariisin konservatoriosta.
Monacoon palattuaan Roger soitti isänsä kanssa Monacon orkesterissa, teki sijaisuuksia muissa Rivieran alueen orkestereissa ja soitti myös hotelleissa, jotka palkkasivat muusikoita ”talvikaudeksi”.
Titaniciin Roger Bricoux pestattiin kuuden muun muusikon kanssa. Muusikot olivat Rogeria ja belgialaista muusikkoa lukuun ottamatta brittejä. Roger oli orkesterin nuorin muusikko.
Lähtöpäivänä 10.4.1912 lähes tuhannen matkustajan noustessa laivaan orkesteri soitti yläkannella White Star Linen tunnussävelmää White Star March. Rikkaiden matkaajien joukossa oli satoja ihmisiä, jotka olivat lähteneet Englannista, Irlannista ja muualta Euroopasta Yhdysvaltoihin paremman elämän toivossa.
Titanic nosti ankkurit klo 12.15. Ensimmäinen onnettomuus oli vähällä tapahtua jo rannassa, kun Titanicin moottoreiden nostama aallokko irrotti City of New York –aluksen köydet. Törmäys vältettiin Titanicin päällikön Edward J. Smithin määrättyä hätäperuutuksen, ja Titanic pääsi matkaan tunnin myöhässä.
Sunnuntaina 14.4. klo 23.40 Titanic oli tehnyt matkaa 2687 kilometriä. Päällikkö Smith säilytti kurssin, vaikka jäävuoresta oli sähkötetty radiolla peräti neljästä aluksesta.
Tähystäjä Frederick Fleet havaitsi jäävuoren noin 500 metrin päässä ja antoi hälytyksen tähystyskopin soittokellolla, mutta se oli jo myöhäistä, sillä törmäys tapahtui vain 37 sekuntia myöhemmin. Klo 23.50 laivan etuosa oli vajonnut jo neljä metriä! Matkustajien evakuointi aloitettiin viisi minuuttia yli puolenyön.
Titanicin orkesterin muusikot määrättiin soittamaan tanssimusiikkia ensimmäisen luokan aulassa pakokauhun estämiseksi. Matkustajien siirtyessä kaaoksen vallitessa venekannelle myös muusikot jatkoivat soittamista siellä.
Pelastuneiden joukossa ollut kirjailija ja toimittaja Helen Churchill Candee on muistellut, että orkesterilla oli suuri suosio ja kaikki halusivat kuulla sen soittavan mielikappaleitaan.
Titanicin toisena perämiehenä toiminut ja pelastusveneiden vesillelaskua johtanut Charles Lightoller puolestaan on todennut muistelmissaan, että orkesteri auttoi merkittävästi rauhallisuuden säilymisessä pelastusoperaation aikana.
Kello 2.00 orkesteri soitti yhä, vakuuttuneena siitä, että heidän ”ylimpänä tehtävänään” oli soittaa ”viimeiseen asti”. Klo 2.15 orkesterin kerrotaan soittaneen ”Sua kohti, Herrani”. Pari minuuttia myöhemmin orkesteri hiljeni.
Titanic vei upotessaan mukanaan noin 1 500 uhria. Pelastuneita oli noin 700.
Myöhemmin lehdet kautta maailman ylistivät muusikoiden rohkeutta ja urhoollisuutta. Sua kohti, Herrani –virren partituureja myytin kymmeniä tuhansia, ja Lontoossa ja New Yorkissa järjestettiin konsertit muusikoiden perheiden tukemiseksi.
Roger Bricoux’n kunniaksi Sainte-Dévoten kirkossa Monacossa järjestettiin muistotilaisuus, johon ottivat osaa kaikki Monacon orkesterin muusikot, jotka soittivat vielä kerran virren Sua kohti, Herrani.
Roger Bricoux’n ruumista ei koskaan löydetty. Hänen isänsä Léon sai White Star Line –yhtiöltä 1.5.1912 kirjeen, jossa ilmoitettiin tämän pojan ruumiin katoamisesta, mutta samalla muistutettiin kuluista, jotka isän olisi maksettava, jos ruumis mahdollisesti löydettäisiin!
Koska Yhdysvaltain viranomaiset eivät voineet lähettää Ranskan viranomaisille todistusta pojan kuolemasta, hänet julistettiin sotilaskarkuriksi ensimmäisessä maailmansodassa! Vasta vuonna 2000 Roger Bricoux sai oman muistolaatan kotikyläänsä Cosne-sur-Loiren hautausmaalle.
Lähde: Nice Matin –lehden liite ”Nous” nro 47, artikkelin L’un de ses musiciens venait de Monaco kirjoittanut André Peyrègne. Artikkeliin perustuva vapaamuotoinen suomennos.
