Espanjantauti jylläsi Rivieralla syksyllä 1918
Pariisilainen sanomalehti La Croix kertoi lokakuussa 1918 pikku-uutisessaan 70 sotilaan kuolemasta Toulonissa. Uutinen esitettiin ikään kuin vaivihkaa, sillä sen ei haluttu lietsovan paniikkia.
Sotilaiden kuoleman syytä ei paljastettu: sitä, että Ranskaan oli rantautunut harvinaisen äkäinen influenssa, joka oli tappanut muualla maailmassa jo satoja tuhansia ihmisiä. Samaan aikaan 800:aa tartunnan saanutta sotilasta hoidettiin sairaalassa.
La Croix –lehden varovaisuudesta huolimatta uutinen levisi jo seuraavana päivänä koko Ranskaan muiden sanomalehtien välityksellä.
Paniikin aalto alkoi levitä Ranskaan. Toulonilainen paikallislehti uutisoi 2000:sta tartuntatapauksesta Toulonissa, mutta suhteutettuna 70 sotilaan kuolemaan tilanne ei olisi vakava, vaan laantumaan päin… Lehti jopa vihjasi, että kyse olisi ollut vihollisen keksinnöstä, jolla kansalaisten saksalaisia kohtaan tuntemaa vihaa saataisiin johdettua muualle..
Nizzalainen lehti puolestaan rauhoitteli, ettei yksikään kaupungin asukas ollut menehtynyt influenssan seurauksiin ja että hyvien hygieniaolosuhteiden ansiosta vaarallinen pneumokokki olisi hallinnassa…
Paikallislehtien rauhoittelevista kirjoituksista huolimatta espanjantauti levisi maassa kulovalkean tavoin. Pariisilaiset sanomalehdet eivät kuitenkaan edelleenkään kelpuuttaneet influenssaa etusivulleen, vaan mielenkiinto keskittyi pian päättyvään sotaan.
Nimestään huolimatta espanjantauti ei ollut lähtöisin Espanjasta: ilmeisesti Kiinasta peräisin ollut virus levisi Eurooppaan Yhdysvaltojen kautta ”mutatoituneena”. Sodalta välttyneellä Espanjalla oli aikaa tutkia influenssan syntymistä ja julkaista siitä ensimmäisenä tietoja, mistä epidemian nimitys espanjantauti.
Lokakuussa 1918 Rivieran alueen viranomaiset alkoivat suhtautua epidemiaan vakavasti. Koulujen alkamista siirrettiin Varin ja Alpes Maritimesin departementeissa.
Petit niçois –lehdessä annettiin hygieniaan liittyviä ohjeita, joissa kehotettiin välttämään kaduille syljeskelyä (tähän toimintoon oli varattu erillisiä desinfioituja sylkykuppeja!), vanhojen likaisten seteleiden käyttämistä, mattojen pudistelua ikkunoista sekä muistutettiin käsienpesusta.
Lehdissä mainostettiin kankaisia hengityssuojaimia, ja niitä ryhdyttiin käyttämään virastoissa ja työpajoissa. Varin paikallislehdessä varoiteltiin, että influenssaa levittävät erityisesti likaiset liinavaatteet, joita ei ole desinfektoitu tarpeeksi hyvin. Lääkärit suosittelivatkin liinavaatteiden keittämistä antiseptisellä aineella.
Nizzan kunnanviranomaiset menivät jopa niin pitkälle, että antoivat hallintovirkamiehilleen seuraavan suosituksen: sormia ei pidä kostuttaa syljellä hallinnollisten asiakirjojen sivuja käännellessä!
Lääkärikunnalta alkoi sadella myös muita neuvoja. Eräs tunnettu nizzalainen lääkäri mainosti turvallisia rokotteita influenssatartuntaa pelkääville.
Eräs toinen lääkäri puolestaan arveli, että tehokkain tapa tartuntojen estämiseksi olisi influenssaan sairastuneiden henkilöiden eristäminen ja että elokuvateatterit, teatterit ja tavaratalot olisi tässä tarkoituksessa suljettava.
Siihen ei kuitenkaan hänen mukaansa voitaisi mennä, vaan epidemian leviämisen estämiseksi olisi turvauduttava kiinapuun (Cinchona pubescens) kuoresta valmistettuun viiniin. Vesi ei näet tautia levitä, eikä rommikaan auta!
Tästä seurasikin kiinapuuviinin kulutuksen hurja nousu – enää ei sännätty apteekkeihin vaan baariin!
Silmätikuiksi joutuivat etenkin amerikkalaiset sotilaat, joilta Nizzan kaupunginjohtaja kielsi pääsyn näytäntösaleihin, sillä hän otaksui, että sotilaat olivat tavallista väestöä todennäköisemmin bakteerin kantajia, koska he liikkuivat paljon Ranskassa ja ulkomailla. Ranskan maaperällä olleet amerikkalaissotilaat pystyttivätkin kenttäsairaaloita.
Lokakuussa päädyttiin lopulta teattereiden ja elokuvateattereiden sulkemiseen. Uskonnollisia menoja ei enää saanut järjestää kirkoissa, vaan ne oli pidettävä ulkosalla. Julkinen liikenne, asemat, postitoimistot, talojen yhteiset portaat, kahvilat ja kaupat oli lisäksi desinfioitava perusteellisen vesipesun päätteeksi.
Eräs ulkomaalainen oli ihmetellyt ranskalaisten viheliäistä tapaa hypistellä ja punnita leipäkaupassa leipää ennen sen ostamista…
Espanjantauti levisi armottomasti. Syksyllä 1918 alkanut epidemia päättyi seuraavan vuoden kesään mennessä yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.
Ranskassa siihen kuoli arviolta 20 000 ihmistä, ja koko maailmassa 50–100 miljoonaa ihmistä, toisin sanoen enemmän kuin koko ensimmäisessä maailmansodassa yhteensä.
Espanjantaudissa oli poikkeuksellista se, että siihen kuoli etenkin nuoria terveitä aikuisia.
Yksi syy saattoi olla se, että juuri nuoria miehiä rekrytointiin sotilaiksi, jotka liikkuivat paljon, uupuivat taisteluissa (minkä vuoksi heidän vastustuskykynsä oli heikentynyt) ja elivät puutteellisissa hygieniaolosuhteissa. Ensimmäiset espanjantautitapaukset näet havaittiin yhdysvaltalaisella sotilasleirillä.
Pasteur-instituutin mukaan vuoden 1918 influenssan aiheuttanut virus oli siihen asti tuntematon virus, jolle väestö ei siten ollut vastustuskykyinen. Lisäksi arvioidaan, että valtaosa myöhemmin esiintyneistä influenssoista olisi peräisin vuonna 1918 raivonneesta viruksesta sen eri muunnoksina.
Lähde: Nice Matin –lehden liitteen Nous artikkeli (heinäkuu 2018) Automne 1918: La grippe espagnole ravage notre région; kirjoittanut André Peyrègne. Artikkeliin perustuva vapaamuotoinen suomennos.
