Aurinkokuningas Ludvig XIV päätti tuhota Nizzan kukkulan keskiaikaisen linnan vuonna 1706 – linnaa moukaroitiin maan tasalle yli viisi kuukautta!
Ludvig XIV oli joutunut vuonna 1705 konfliktiin Savoijin herttuakuntaa ja siten Nizzaa hallinneen Victor Amadeus II:n kanssa.
Vuosina 1701–1714 käydyssä Espanjan perimyssodassa Ranskaa vastassa olivat Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, Preussi, Iso-Britannia ja Savoiji. Lapsettomaksi jäänyt Espanjan kuningas Kaarle II oli luvannut Espanjan perinnön Bourbon-sukuiselle Anjoun herttuaalle Filipille (Espanjan kuningas Filip V 1700–1746), joka oli Ludvig XIV:n pojanpoika. Muu Eurooppa suhtautui huolestuneesti Ranskan valta-aseman kasvamiseen Euroopassa.
Perimyssodassa kuoli 400 000 – 700 000 ihmistä, ja sen seurauksena ranskalaisesta Filip V:stä tuli Espanjan kuningas, mikä oli alku Bourbonien dynastialle Espanjassa.
Vuonna 1705 Ludvig XIV lähetti joukkonsa Nizzaan. Muutaman viikon kuluttua piirityksen alkamisesta Nizza antautui, mutta ylhäällä kukkulalla kaupungin turvana ollut linnake oli pitänyt pintansa. Linnoituksen muuri oli yli kaksi kilometriä pitkä ja kohosi paikoin jopa kahdeksaan metriin. Muurin sisäpuolella oli toinen, useilla torneilla varustettu muuri.
Vastatoimina Ludvig XIV teki 4.1.1706 päätöksen: linna hävitettäisiin perinpohjaisesti! Linnaa oli rakennettu yli seitsemän vuosisadan ajan!
Ensimmäinen muuri oli peräisin jo vuodelta 1002. Päätorni oli rakennettu 1436. Nizzaa olivat jo vuonna 1543 piirittäneet Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kruunua tavoitellut Frans I ja Suleiman I Suuri sekä Ludvig XIII:n joukot vuonna 1642. Myös Ludvig XIV oli piirittänyt kaupunkia ensimmäisen kerran vuonna 1691.
Nizzan linnoitus kesti turkkilaisten piirityksen 1543 sekä Ludvig XIV:n ensimmäisen piirityksen vuonna 1691.
Vuosina 1691–1696 Nizzan kreivikunta oli Ranskan alaisuudessa. Tähän oli päädytty niin sanotun Augsburgin liiton sodan (guerre de la Ligue d’Augsbourg) seurauksena. Sodassa oli kyse usean Euroopan maan liittoumasta Ludvig XIV:n laajentumispyrkimyksiä vastaan. Ludvig XIV oli pyytänyt Amadeusta lähettämään joukkoja Alankomaita ja Milanossa olevia espanjalaisia vastaan. Kreivin kieltäydyttyä Ludvig XIV piiritti Nizzan.
Ludvig XIV toteutti toisen piirityksen siis vuonna 1705. Le Var-joen länsipuolelle oli jo edellisenä syksynä siirtynyt Ranskan joukkoja. Ranskan liikekannallepanosta säikähtäneenä Nizzan kreivikunta antautui huhtikuussa.
Ludvig XIV halusi kuitenkin lisäaikaa Piemonten valloittamiseksi ja siirsi linnoituksen valloitusta. Tilanne oli eriskummallinen, sillä kreivikunta oli ranskalaisten käsissä mutta linnake oli edelleen Savoijin hallinnassa.
Ranskan joukot alkoivat piirittää keskustaa. Marraskuussa Nizza antautui. Linnake kuitenkin piti pintansa, ja Ludvig XIV päätti ottaa järeät keinot käyttöön: hän antoi linnoituksen hävittämisen Berwickin kreivin tehtäväksi. Tämä otti käyttöön muun muassa 113 tykkiä ja mörssäriä.
Alkoi ennennäkemätön moukarointi: linnakkeen tuhoaminen aloitettiin 11.11.1705 ja se päättyi 4.1.1706 linnakkeen antautumiseen.
Ludvig XIV olisi voinut lopettaa siihen. Katkerana siitä, ettei Nizza ollut taipunut vuonna 1691, hän halusi kuitenkin mennä loppuun asti ja antoi määräyksen, että linnoitus oli hävitettävä maan tasalle!
Jopa Ludvig XIV:n sotilasinsinööri Vauban yritti hillitä kuninkaan aikeita, sillä hän katsoi, että linnake toimisi erinomaisena rajalinnakkeena ja estäisi vihollisten pääsyn Provenceen.
Kansalaisille ilmoitettiin purkutöiden aloittamisesta 13.1.1706. Hävittäminen kesti viisi ja puoli kuukautta!
Pöly ja savu syöksivät kaupungin yöhön, ja näkymä oli kuin tulivuoren purkauksen jäljiltä. Linnakkeen lähettyvillä sijainneiden asuinkorttelien asukkaita ei majoitettu muualle, ja kaupunkilaisia nähtiin kaduilla harhailemassa mustan pölyn ja hirmuisen melun täyttämässä kaupungissa.
Tornit ja muurit yksi toisensa jälkeen sortuivat, mutta linnakkeen seinät ja osa bastioneista pitivät pintansa aina kesäkuuhun asti.
Hävitys oli lopulta täydellinen, aivan kuin koko linnaketta ei olisi ollut koskaan olemassakaan! Paikalla oli vain valtavia kiviröykkiöitä, jotka säilyivät vuoteen 1830 asti, jolloin paikalle kunnostettiin puutarha vesiputouksineen Sardinia-Piemonten kuninkaan Kaarle Felixin käskystä.
Nizza pysyi Ranskan miehittämänä aina vuoteen 1713, jolloin allekirjoitettiin Espanjan perimyssodan päättänyt Utrechtin sopimus.
Tänä päivänä kukkulaa kutsutaan yhä linnakukkulaksi, colline du château.
Lähde: Nice Matin –lehden liite ”Nous” nro 95, artikkelin ”Château de Nice: destruction en 1706”, artikkelin kirjoittanut André Peyrègne. Artikkeliin perustuva vapaamuotoinen suomennos.
