Guy de Maupassantin traaginen kohtalo – Maupassant ja Nietzsche menettivät molemmat järkensä Rivieran auringon alla…
Vuonna 1888 ranskalainen kirjailija Guy de Maupassant oli 38-vuotias. Hän sairasti syfilistä, joka sai hänet hulluuden partaalle.
Lukuisten novellien, kuten Boule de suif (suom. Rasvapallo, joka kertoo yhteiskunnan hylkimästä sankarillisesta prostituoidusta), kirjoittaja lähti purjehtimaan Bel-Ami-purjeveneellään (Bel-Ami-romaaninsa mukaan) Rivieran rannikkoa keväällä 7.4.1888 Antibesista. Maupassant kuvaili matkaansa lokikirjassaan Sur l’eau.
Cannesiin vene saapui 7.4.1888 illalla. Maupassant kävi Lérinsien saarilla ja jatkoi matkaa Esterelin suuntaan ja Saint Raphaëliin. Hän tunsi suurta yksinäisyyttä, ja rakkaudenkaipuu raastoi hänen sydäntään ja teki hänestä jopa ihmisvihaajan.
Saint Raphaëlissa hän seurasi hääseremoniaa, jota hän kuvaili muun muassa seuraavin sanoin: Kylläpä ihmiset ovat rumia! Kaikista roduista ihmisrotu on kamalin. Heidän hajunsa leijuu kaikkialla, oksettava ja likainen ihmislihan, rasvaisten hiusten ja valkosipulin löyhkä, Etelä-Ranskan asukkaille tyypillinen valkosipulin haju, jota he levittävät kaikkialle suustaan, nenästään ja ihostaan…
Huhtikuun 12. päivänä purjevene lipui Saint Tropez’n satamaan. Ihmisiä karttava kirjailija viihtyikin juuri tässä pienessä luonnonvaraisessa kylässä, jota ”pariisilaiset, englantilaiset ja amerikkalaiset nousukkaat eivät ole vielä pilanneet”.
Kirjailija saikin lohtua luonnosta, jolle hän saattoi uskoutua.
Maupassant oli oleskellut Antibesissa jo vuosien 1885 ja 1887 välisenä aikana. Helmikuussa 1887 hän oli Antibesissa, kun Rivieraa ravisutti poikkeuksellisen voimakas maanjäristys (6,3 Richterin asteikolla). Alpes Maritimesin departementissa kuoli kahdeksan ihmistä ja haavoittui 51. Italiassa Ligurian maakunnassa kuolonuhreja oli 635 ja haavoittuneita 555. Maa tärähteli peräti neljä kertaa Nizzassa, Mentonissa ja Antibesissa sekä heikommin Cannesissa ja Monacossa. Maupassant kuvaili tapahtumia arvostetussa pariisilaisessa sanomalehdessä.
Tuohon aikaan myös saksalainen filosofi Wilhelm Nietzsche asui Rivieralla, Nizzassa. Nietzschen asunto ei kärsinyt vaurioita, mutta talosta, jossa hän oli asustanut pari vuotta aiemmin, oli romahtanut kokonainen kerros, mikä oli järkytys filosofille.
Sekä Maupassant että Nietzsche olivat olleet todistamassa maanjäristystä. Seuraavana talvena Nietzsche palasi Nizzaan samaan vaurioita kärsineeseen taloon. Tammikuussa 1889 hänet löydettiin harhailemasta Torinon kaduilla aamutossuissaan hevosta halaamassa. Hänet suljettiin mielisairaalaan, missä hän kuoli vuonna 1900.
Cannesissa viipyessään Maupassant meni tapaamaan äitiään, joka asui tuolloin osoitteessa 6, rue Guy-de-Maupassant. Cannesissa hän myös kirjoitti romaaniaan Fort comme la mort (suom. Luja kuin kuolema), jonka päähenkilö tekee itsemurhan… Myös Guyn veli Hervé kuoli sairastettuaan syfilistä, joka oli vienyt hänen järkensä…
Vuonna 1889 Maupassant asui Cannesissa avenue de Grassella (nro 47) talossa Chalet d’Izère, joka on yhä olemassa pikku hotellina.
Tammikuun alussa 1892 Guy de Maupassantin mielenterveys heikkeni. Hän asui tuolloin edelleen avenue de Grassella. Hän halusi lähteä toivottamaan hyvää uutta vuotta äidilleen, joka asui tuolloin Nizzassa. Tälle hän kertoi kohdanneensa kummituksen Cannesissa lähellä kotiaan…
Kirjailija palasi Cannesiin. Tammikuun toisen päivän yönä hänen kamaripalvelijansa löysi hänet huoneestaan verissään. Guy oli yrittänyt viiltää kurkkuaan paperivetisellä. Paikalle hälytetty lääkäri suositteli kirjailijan sulkemista Pariisiin mielisairaalaan.
Pakkopaitaan sidottuna Guy pyysi saada nähdä viimeisen kerran Cannesin satamaan ankkuroidun Bel-Ami-purjeveneensä. Paikalle tulleet töllistelijät näkivät miehen, joka seurasi katse harhaisena purjeveneensä mastojen huojahtelua. He eivät tienneet, että kyse oli yhdestä Ranskan suurimmista kirjailijoista.
Maupassant kuoli Pariisissa mielisairaalassa 6.7.1893 42-vuotiaana.
Lähde: Nice Matin –lehden liite ”Nous” nro 53, artikkeli Nietzsche et Maupassant: témoins du tremblement de terre de 1887 , sekä liitteen nro 68 artikkeli Guy de Maupassant: Destin tragique à bord du Bel-Ami, kirjoittanut André Peyrègne. Artikkeleihin perustuva vapaamuotoinen suomennos.
