Säveltäjä Pjotr Iljitš Tšaikovski matkusti useita kertoja Rivieralle toipumaan sydänsuruistaan
Kaikkihan me osaamme nimetä Venäjän tunnetuimman 1800-luvun säveltäjän Pjotr Tšaikovskin merkittäviä teoksia, kuten baletit Joutsenlampi, Prinsessa Ruusunen tai Pähkinänsärkijä taikka kenties oopperat Jevgeni Onegin ja Patarouva.
Mutta et ehkä tiennyt, että Tšaikovski matkusti useammin kuin kerran Rivieralle sydänsurujaan potemaan, ensimmäisen kerran nuoren oppilaansa ja ihastuksensa kanssa.
Tilanne 30-vuotiaalle säveltäjälle Pietarin hovissa vuonna 1870 oli muodostunut kestämättömäksi: hän oli ihastunut 19-vuotiaaseen oppilaaseensa Vladimir Shilovskyyn, mutta homoseksuaalisuus oli tuolloin Venäjällä rikos. He päättivät lähteä Venäjältä, mutta minne?
Tšaikovskin oppilas Nikolai Rimsky-Korsakov (Kimalaisen lennon ja Šeherazaden säveltäjä) oli ylistänyt kaukaisen maan kauneutta, sillä hän oli suorittanut Villefranche-sur-Merissä sotilaspalveluksen Venäjän laivastossa. Niinpä Pjotr ja Nikolai päättivät matkustaa Nizzaan. Rikkaan suvun jälkeläisenä Vladimir saattoi kustantaa matkan. Jo tuolloin Nizzaan saattoi matkustaa junalla, sillä rautatieasema oli Nizzassa otettu käyttöön vuonna 1867.
Säveltäjä ja tämän oppilas saapuivat Nizzaan joulukuussa 1871. Sää oli kurja ja juna-asema sijaitsi maaseudulla, joten matkalaisten oli jatkettava uuvuttavaa matkaa vielä hevosvankkureilla liejuista tietä Nizzan keskustaan, nykyiselle Massénan aukiolle, jolla heidän hotellinsa sijaitsi.
Sää ei ollutkaan toivotun kaltainen, ja kehnoa keliä kesti yli kuukauden. Tšaikovski kirjoitti isälleen ja valitteli huonoa säätä ja kertoi maanvyörymän tappaneen viisi ihmistä. Mikä alku lomalle!
Helmikuun alussa 1872 kaunis sää kuitenkin palasi. Tšaikovski kirjoitti veljelleen kirjeen, jossa hämmästeli kaupunkia, missä voi keskellä talvea käydä kävelyllä ilman takkia, missä appelsiinipuut ja ruusut kukkivat, ja puissa on vihreät lehdet. Samaan aikaan hän kirjoitti, että tuntee itsensä vanhaksi eikä osaa enää nauttia mistään, vaan elää vain muistoista ja toivosta… mutta mitä hän voisi vielä toivoa..?
Kaiken lisäksi suhde Vladimiriin alkoi rakoilla, ja he päättivät palata Venäjälle, missä suhde kariutui lopullisesti.
Näihin aikoihin Tšaikovski solmi tuttavuutta itseään 9 vuotta vanhemman rikkaan lesken Nadežda von Meckin kanssa, joka oli ihastunut Tšaikovskin musiikkiin. Von Meck tuki Tšaikovskia taloudellisesti 13 vuoden ajan. He eivät kuitenkaan koskaan tavanneet vaan kävivät ainoastaan kirjeenvaihtoa. Myös Von Meck kävi säännöllisesti Cannesissa.
Tšaikovski halusi leikata siivet huhuilta homoseksuaalisuudestaan menemällä vuonna 1877 naimisiin entisen oppilaansa Antonina Miliukovan kanssa. Tämä oli ottanut uudelleen kirjeitse yhteyttä Tšaikovskiin. Liitto kesti kuitenkin vain pari kuukautta. Liiton kariuduttua Antonina sai hermoromahduksen ja joutui psykiatriseen sairaalaan, kun taas Tšaikovski yritti itsemurhaa hukuttautumalla..
Kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen Tšaikovski päätti palata Rivieralle. Hän saapui San Remoon tammikuussa 1878 sihteerinsä ja uuden rakkautensa Alexisiksen sekä veljensä Modest Tšaikovskin kanssa. Palmut ja aurinko toivatkin vähäksi aikaa lohtua säveltäjän elämään.
Matkalla Nizzaan Tšaikovski pysähtyi Monte Carlossa, missä hän sai maistaa myös seurapiirielämää ja kasinomaailmaa, millä oli vaikutuksensa hänen oopperaansa Patarouva, joka on kuvaus itsetuhosta, pelihimosta ja onnettomista valinnoista. Libreton kirjoitti säveltäjän veli Modest runoilija Aleksandr Puškinin novellin pohjalta.
Nizzassa Tšaikovski kirjoitti Nadežda von Meckille ja ylisti tälle kukkien yltäkylläisyyttä ja näkymää linnakukkulalta (Colline du château). Nizzassa Tšaikovski oli vihdoin onnellinen!
Nizzasta Tšaikovski palasi jälleen San Remoon, missä hän viimeisteli oopperan Jevgeni Onegin. Tšaikovski palasi Nizzaan vielä vuonna 1881, mutta oleskelu sai äkillisen lopun, kun hän sai viestin ystävänsä, pianisti-säveltäjä Nikolai Rubinsteinin kuolemasta Pariisissa, jonne hän matkusti saman tien. Tämän jälkeen hän ei enää koskaan palannut Rivieralle.
Vuonna 1893 Tšaikovski sävelsi kuudennen sinfonian, joka tunnetaan Tšaikovskin veljen sävellykselle antamalla nimellä Pateettinen sinfonia. Tšaikovski kuoli yhdeksän päivää teoksen ensiesityksen jälkeen. Teosta on pidetty itsemurhaviestinä, sillä Tšaikovski kuoli ilmeisesti juomalla koleran saastuttamaa Neva-joen vettä. Hänen äitinsä oli kuollut koleraan…
Tammikuussa 1894 säveltäjän uskollinen tukija Nadežda von Meck kuoli Nizzassa. Samana vuonna Nizzan oopperassa kantaesitettiin Jevgeni Onegin –ooppera. Oopperan juonella on yhtymäkohtia Tšaikovskin elämään: se näet kertoo naisesta, joka kirjoitti rakkauskirjeitä miehelle, joka ei koskaan vastannut tämän rakkauteen.
Lähde: Nice Matin –lehden liite ”Nous” nro 93, artikkelin ”Tchaïkovsky sur la Côte: Chagrins d’amour” kirjoittanut André Peyrègne. Artikkeliin perustuva vapaamuotoinen suomennos.
