Nizza on kuulunut vuoroin Sardinian kuningaskuntaan ja vuoroin Ranskaan – Alpes maritimes –departementti muodostettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1793
Riviera-osiossa 9 kerrottiin Alpes maritimes –departementin syntymisestä vuonna 1860 sen jälkeen kun Sardinian kuningaskuntaan kuulunut Nizzan kreivikunta oli liitetty Ranskaan.
Alpes maritimes muodostettiin kuitenkin ensimmäisen kerran jo Ranskan suuren vallankumouksen ja ensimmäisen keisarikunnan vuosina 1793–1814.
Vuonna 1793 Ranskan joukot valtasivat kenraali Jacques d’Anselmen johdolla Nizzan kreivikunnan ja Monacon ruhtinaskunnan liittääkseen ne Ranskaan. Monaco sai tuolloin nimekseen Fort Hercule ja kuului Ranskaan vuoteen 1814 asti.
Nizzan ja Monacon liittämisen jälkeen Ranskan joukot ottivat haltuunsa Italian Rivieran vuonna 1794.
Napoleon I puolestaan liitti Genovan tasavallan (tuolloin nimeltään Ligurian tasavalta) Ranskaan vuonna 1805. Alpes maritimes laajeni tällöin San Remoon asti ja siihen kuului kolme hallintopiiriä (district): Nizza (13 kantonia), Puget-Théniers (7 kantonia) ja San Remo (7 kantonia).
Ensimmäisen keisarikunnan päätyttyä vuonna 1814 Nizzan kreivikunta palautettiin Sardinian kuningaskunnalle. Pariisissa 30.5.1814 ja 20.11.1815 allekirjoitettujen Napoleonin sodat päättäneiden rauhansopimusten nojalla Nizzan kreivikunta siirrettiin Sardinian kuningaskunnan kuninkaan Viktor Emanuel I:n alaisuuteen. Hänelle palautettiin siten myös Genovan tasavalta ja Monacon ruhtinaskunta.
Vuonna 1860 oli jälleen Ranskan vuoro: Nizza liitettiin Ranskaan Sardinian kuningaskunnan pääministerin Camillo Benso di Cavourin ja Napoleon III:n välillä tehdyn sopimuksen, 24.3.1860 tehdyn Torinon rauhansopimuksen sekä 15.–16.4.1860 järjestetyn kansanäänestyksen nojalla.
Torinon sopimuksen allekirjoittamista edelsivät heinäkuussa 1858 Plombières-les-bainsissa Napoleon III:n ja Cavourin välillä käydyt salaiset neuvottelut, joissa Ranska tarjosi Cavourille apua sodassa Itävallan keisarikuntaa vastaan vastineeksi siitä, että Sardinian kuningaskunta luovuttaisi Savoijin ja Nizzan kreivikunnan Ranskalle. Tässä yhteydessä sovittiin, että liittymisestä järjestettäisiin kansanäänestys.
Monaco luopui vuonna 1861 oikeuksistaan Mentoniin ja Roquebruneen. Tende, La Brique ja San Remo pysyivät italialaisina.
Alpes Maritimes sai lopullisen muotonsa vuonna 1947
Tenden ja La Briquen kunnat sekä osia Vésubien ja Tinéen alueista liitettiin Alpes maritimesiin vuoden 1947 helmikuussa allekirjoitetun Pariisin sopimuksen mukaisesti kansanäänestyksen jälkeen.
Ranskalainen kirkonmies ja poliitikko Emmanuel Joseph Sieyès on departementtien perustamisajatuksen luoja –Jacques-Guillaume Thouret hankkeen toteuttaja
Emmanuel Joseph Sieyès (1748–1836) piti pari kuukautta Bastiljin valtauksen jälkeen 7.9.1789 Ranskan kansalliskokouksessa historiallisen puheen, jossa hän esitti ajatuksiaan maan hallinnollisesta uudelleenjärjestelystä.
Ranska pysyi Ludvig XVI:n johtamana kuningaskuntana vallankumouksesta huolimatta, sillä tasavalta muodostettiin vasta syyskuussa 1792.
Sieyès esitti Ranskan jakamista departementteihin. Tehtävän toteutus uskottiin kiihkeälle vallankumousaatteen puolestapuhujalle Jacques-Guillaume Thouret’lle (1746–1794).
Thouret antoikin jo syyskuussa 1789 esityksen Ranskan jakamisesta 83 departementtiin. Hän piirsi kartan eräänlaiseksi ruutukuvioiseksi ”tammilaudaksi” kylien rajoista, joista tai edes vuorista välittämättä ja sai aikaan hilpeät naurut kansalliskokouksessa!
Thouret’n ajatuksena oli perustaa neliönmuotoisia, yhdeltä sivultaan noin 80 km:n pituisia alueita, joiden sisällä olisi mahdollista liikkua hevoskyydillä päivän aikana ääripäiden välillä hallintopiirien pääkaupungista (chef-lieu) käsin.
Thouret rauhoitteli kansalliskokouksen edustajia ja lupasi ottaa rajojen vetämisessä huomioon maantieteelliset rajoitteet! Hän halusi näet ”murtaa” vanhasta järjestelmästä (Ancien régime) muistuttavan ”provinssin hengen” (briser l’esprit de province) ja halusi Ranskaan ranskalaisia eikä ”maakuntalaisia”, kuten bretagnelaisia tai provencelaisia…
Provence (Camarguesta Varin jokeen) jaettiin aluksi kolmeen departementtiin: Basses-Alpes, les Bouches-du-Rhône ja le Var. Vaucluse lisättiin myöhemmin. Le Varin numeroksi tuli aakkosjärjestykseen perustuvassa numeroinnissa 78.
Varin departementtiin aiemmin kuuluneet Cannes, Grasse, Antibes ja Var-joki irrotettiin Varin departementista ja liitettiin Alpes maritimesiin vuonna 1860 tehdyn rajojen uudelleen määrittelyn yhteydessä sen jälkeen, kun Nizza oli liitetty lopullisesti Ranskaan.
Voidaan kysyä, kumpi loppujen lopuksi oli departementtien perustaja, Thouret vai Sieyès?
Kun Sieyèsiltä tiedusteltiin viimeisinä elinvuosinaan, voitiinko häntä pitää Ranskan departementteihin jaon pääasiallisena luojana, hän vastasi: Le principal? Non: le seul! (Pääasiallinenko? Ei, vaan ainoa!)
Thouret ei ollut enää tähän vastaamassa, sillä hänet oli mestattu giljotiinilla hirmuvallan aikana (la Terreur) vuonna 1794 (48-vuotiaana) epäiltynä vallankumousaatteen pettämisestä!
Departementtien lukumäärä on vaihdellut aikakausittain
Departementtien perustamisvuotena 1789 niitä oli 83, mutta peräti 130 Napoleonin valloitusten ollessa huipussaan.
Ensimmäisen keisarikunnan päätyttyä vuonna 1815 departementteja oli 86 ja 89 vuonna 1860 Nizzan Ranskaan liittämisen jälkeen. Määrä oli 86 vuoden 1870 Ranskan-Preussin sodan jälkeen.
Toisen maailmansodan jälkeen lukumäärä oli 94, ja nykyään departementteja on 101.
Departementit nykyään
http://plaque.free.fr/f_rec6f.html
Vuoden 1789 lainsäädännön mukaan kukin departementti jakautuu hallintopiireihin (district), kantoneihin (canton) ja kuntiin (commune). Hallintopiirit poistettiin lainsäädännöstä vuonna 1795, ja ne korvattiin joissakin tapauksissa arrondissementeilla (arrondissement).
Lähde: Nice Matin –lehden (15.4.2018) osaan Récit (Notre Histoire) sisältyvään artikkeliin (kirjoittanut André Peyrègne) 1789: le département du Var porte le numéro 78 perustuva Alpes maritimes –departementtiin painottuva tiivistelmä.
