Cannes-osio 1

Lordi Brougham oli Cannesin ”löytäjä”

Vuonna 1834 Cannes oli pieni tuntematon noin 4000 asukkaan kylä, joka eli kalastuksesta, maanviljelyksestä, kaupankäynnistä ja merenkulusta. Kaupungin teki kansainvälisesti tunnetuksi skotlantilainen lordi Henry Brougham.

Skotlannissa 19.9.1778 syntynyt valtiomies, arvostettu lakimies ja parlamentin jäsen, lordikansleri Henry Brougham and Vaux myötävaikutti urallaan muun muassa orjuuden poistamiseen ja ajoi liberaaleja uudistuksia.

Lordi Brougham

Joulukuussa vuonna 1834 Brougham oli viemässä tuberkuloosia sairastavaa tytärtään Eléonore Louisea Nizzaan (joka kuului tuolloin Savoijin herttuakuntaan). Piemonten kuningas oli kuitenkin sulkenut Italian ja Ranskan välisen rajan koleraepidemian vuoksi, ja lordi joutui kääntymään takaisin Saint-Laurent-du-Varissa, Italian ja Ranskan silloisella rajalla. Paluumatkalla Brougham pysähtyi Antibesissa, mutta ei löytänyt sieltä sopivaa majapaikkaa.

Jatkaessaan matkaansa Grassen suuntaan hän päättikin yöpyä Cannesissa, nykyisen vanhan sataman (Vieux port) tuntumassa sijainneessa Pinchinat’n perheen omistamassa majatalossa Hôtel de la poste aux Chevaux. Tässä vaatimattomassa mutta tuolloin tunnetussa majatalossa olivat yöpyneet muun muassa kirjailijat Victor Hugo ja Chateaubriand.

Brougham viehättyi paikasta ja majatalon antimista sekä ihastui alueen kauneuteen. Hän asettui vanhaan kaupunkiin le Suquet’hen ja ryhtyi oitis etsimään puolisonsa kanssa maa-aluetta rakennuttaakseen villan. Hänelle oli tätä ennen tarjoutunut mahdollisuus ostaa kiinteistö Antibesista, mutta kaupanteon pitkittyminen sai hänet luopumaan hankkeesta. Antibesilaiset itse asiassa vastustivat rakennuksen, jossa Napoleon oli asunut, myymistä englantilaiselle…

Brougham osti 3.1.1835 vain viikkoa myöhemmin Cannesiin saavuttuaan 13 500 frangilla tontin, jolle hän rakennutti 1835–1839 renessanssityylisen villan (os. 24 avenue du docteur Raymond Picaud, aiemmin route de Fréjus, arkkitehti Louis Larras) ja antoi sille nimeksi villa Eléonore-Louise tuberkuloosiin lopulta 10.8.1835 menehtyneen tyttärensä muistoksi.

Brougham kuoli Cannesissa 7.5.1868 90-vuotiaana ja hänet on haudattu Cannesin Grand Jasin hautausmaalle.

Villa Eléonore-Louise nykyään

Brougham palasi Cannesiin 33 vuoden ajan ja houkutteli perässään Ison-Britannian parlamentin jäseniä sekä englantilaisia, saksalaisia ja venäläisiä aatelisia. Cannesin kalastajasatamasta kehittyi nopeasti kansainvälisen aristokratian suosima talvenviettokaupunki. Vuonna 1890 Cannesissa asui yli 60 kruununpäätä, ja asukkaita oli jo lähes 20 000.

Broughamin vaikutus Cannesin kehittymiseen oli merkittävä

Brougham joudutti vuonna 1868 käyttöön otetun Siagnen kanavan rakennuttamista ja oli myötävaikuttamassa vanhan sataman (le Vieux port – quai Saint-Pierre kalastajien suojeluspyhimyksen mukaan) rakennustöiden käynnistämisessä (ensimmäinen 150-metrinen aallonmurtaja rakennettiin 1837–1843; satama otettiin käyttöön vuonna 1838) ja myöhemmin sataman laajentamisessa. Etenkin Grasse tarvitsi satamaa kasvavan hajuvesiteollisuuden tarpeisiin.

Vuonna 1854 pystytetty majakka korvasi vuonna 1848 asennetun väliaikaisen majakan. Katukäytävät valaistiin kaasulampuin ja asfaltoitiin vuonna 1869.

Cannesin satamasta kehittyi Toulonin jälkeen alueen toiseksi tärkein kauppasatama. Laivat kuljettivat Cannesin sataman kautta vientiin Ranskan, Venäjän, Englannin ja Amerikan markkinoita varten öljyä, Grassen parfyymituotteita, kuivattuja viikunoita, säilöttyjä hedelmiä, viiniä, kalastustuotteita (anjovista ja sardiineja), saippuaa, parkittua nahkaa, lasitavaraa sekä rakennuspuuta Välimeren, Atlantin valtameren ja Pohjanmeren satamiin (Havren, Dunkerquen, Rouenin ja Nantesin satamien kautta) sekä Genovaan ja Nizzaan.

Paluumatkalla laivat toivat vehnää Nizzasta, Marseillesta ja Dunkerquesta, jauhoja ja hiekkaa Marseillesta, suolaa Agdesta sekä siirtomaatuotteita, kuten kahvia, kaakaota ja sokeria. Cannesin ja Marseillen välinen matka taittui noin 10 päivässä.

Broughamin patsas

Broughamin patsas sijaitsee Festivaalirakennusta vastapäätä Liberté-aukiolla.

Vuonna 1878 pystytetty Paul Liénard’n suunnittelema sittemmin rikkoutunut patsas vaihdettiin A.-L. Triveron valmistamaan kopioon vuonna 1953. Patsaan vasemmassa kädessä on Englannin ruusu.

Jalustassa on Côte d’Azur-nimityksen keksijän Stéphen Liégeardin kirjoitus: C’est ici le repos, le vrai bonheur, la vie (”täällä on lepo, todellinen onni ja elämä”).

Lähteitä: Alain Ruggiero: L’histoire de Cannes, 2011; Jean Bresson: La fabuleuse histoire de Cannes, 1981; J.-J. Pierrugues: Petite histoire de Cannes à travers les âges, 2011/2014; Bernard Vadon: Cannes c’était hier (Chronique du temps passé à travers les cartes postales, 1980; Bernard Vadon: Cannes, 1991; Un siècle de vie cannoise: 1850–1950; Alex Baussy: Cannes hier et aujourd’hui, 1966; Pierre Ipert: Cannes et ses rues, 2002; Nice Matin –lehden liite ”Nous” nro 91, artikkelin ”Trois siècles avec les Anglais” kirjoittanut André Peyrègne; Magazine: Détours en France édition 2019, Spécial Cannes; archives municipales, expositions virtuelles (Cannesin kaupungin kunnanarkistojen sivusto: http://expos-historiques.cannes.com/.