Cannesin tunnettuja hotelleja sekä muita rakennuksia
Carlton (58, bd. Croisette)
Yksi tunnetuimmista hotelleista on Sveitsissä 1882 syntyneen ja Ison-Britannian sekä myöhemmin Ranskan kansalaisuuden saaneen hotellialan yrittäjän Henry (Henri) Ruhlin rakennuttama Carlton, jonka ovat suunnitelleet cannesilainen arkkitehti Marcellin Mayère ja nizzalainen arkkitehti Charles Dalmas.
Hotellia rakennettiin kahdessa vaiheessa vuosina 1909—1910 ja 1912—1913. Yksi osa Carltonia on entistä hotelli de la Plagea, joka oli rakennettu jo vuonna 1870 ja jonka Ruhl osti vuonna 1911. Carlton avattiin 30.1.1911.
Ruhl oli rahoittamassa myös vuonna 1907 avatun kaupungin kasinon (ks. Cannes-osio 6) sekä 1929 avatun Palm Beachin kesäkasinon (ks. Cannes-osio 5) rakentamista. Hän rakennutti Rivieralle kaiken kaikkiaan kolmisenkymmentä hotellia.
Legendan mukaan hotellin mustien kupolien mallina olisivat olleet Ruhlin ihastuksen, espanjalaissyntyisen Carola Otéron rinnat.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Carlton toimi sotasairaalana ja myöhemmin toipilaskotina.
Vuonna 1922 Carlton otti vastaan hallitsijoita ja valtionpäämiehiä rauhankonferenssiin puimaan ensimmäisen maailmansodan jälkeisiä kansainvälisiä suhteita.
Vuonna 2017 Carltonissa aloitettiin laajamittaiset uudistustyöt.
Majestic Barrière (10, bd. Croisette)
Majestic Barrière –hotellin paikalla oli vuonna 1863 valmistunut Cannesin ensimmäinen kasino. Kasino suljettiin oltuaan toiminnassa neljä vuotta, ja siitä tehtiin vuonna 1867 hotelli Beau Rivage.
Carltonin rakennuttajan Henry Ruhlin johtama pariisilainen yritys osti vuonna 1920 Beau Rivage -hotellin, joka purettiin uuden hotellin rakentamiseksi. Arkkitehtinä oli ranskalainen Théo Petit.
Vuonna 1926 avatussa art-déco-tyylisuuntaa edustavassa 7-kerroksisessa Majestic-hotellissa oli 250 makuuhuonetta ja 250 kylpyhuonetta sekä 300 hengen ruokasali. Asiakkaiden henkilökunnalle tarkoitettuja huoneita oli 100, ja satakunta palvelijoiden huonetta (chambres de bonnes).
Hotelli suljettiin toisen maailmansodan aikana 1940, ja vuonna 1945 sinne tuotiin hoidettavaksi sodassa loukkaantuneita sotilaita.
Hotelli siirtyi vuonna 1963 liikemies Lucien Barrièren omistukseen. Sitä modernisoitiin perusteellisesti vuosina 1964–1972. Vuosina 2008–2010 hotelliin rakennettiin 44 sviitin lisäosa.
Le Grand Hôtel (45, bd. Croisette)
Arkkitehti Laurent Vianayn johdolla vuonna 1864 valmistunutta Croisetten ensimmäistä hotellia oli rakentamassa peräti 500 työmiestä.
Ajalle ennennäkemätöntä luksusta edustaneessa vain talvikaudella toimineessa hotellissa oli 150 huonetta, salonkeja, lukusaleja sekä Carraren marmorista rakennetut portaat. Julkisivulla oli pituutta 70 metriä.
Toisen maailmansodan aikana hotellin ylläpidosta laistettiin ja sen kunto heikkeni. Se myytiin 255 miljoonalla frangilla vuonna 1957 kiinteistöalan konsernille, joka oli ostanut Nizzassa sijaitsevan Negrescon.
Hotelli purettiin ja rakennettiin uudelleen vuonna 1963. Siihen tehtiin täydellinen peruskorjaus vuonna 2006.
La Malmaison (47, bd. Croisette)
La Malmaison on ainoa Grand Hôtelista säilynyt osa. Entinen Villa du Grand Hôtel sai vuosien 1929 ja 1932 välisenä aikana nimekseen La Malmaison.
Kaupunki osti Malmaisonin vuonna 1970 saadakseen uutta näyttelytilaa.
Vuonna 1983 museotilaksi uusitussa ja vuonna 1993 saneeratussa rakennuksessa pidetään taidenäyttelyitä.
Martinez (73, bd. Croisette)
Martinez on art déco –tyylisuuntaa edustava vuonna 1929 avattu hotelli, jonka on rakennuttanut yrittäjä Emmanuel Martinez. Samana vuonna tapahtuneen pörssiromahduksen vuoksi hotellin alkuvaiheet olivat vaikeat.
Hotelli oli vuodesta 1981 asti pitkään mm. samppanjastaan tunnetun Taittingerin suvun hallussa mutta kuuluu nykyään qatarilaisille sijoittajille.
Kaupunginkirjasto (1, avenue Jean de Noailles)
Cannesin pääkirjasto on jo rakennuksena näkemisen arvoinen. Se sijaitsee Croix des Gardesin kaupunginosassa, jonne moni britti rakennutti 1800-luvulla villansa lordi Broughamin jalanjäljissä.
Kirjasto toimii arkkitehti Charles Baronin johdolla vuonna 1881 valmistuneessa uusklassismia edustavassa villassa (entinen villa Rothschild).
Villa Rothschild rakennettiin lordi Broughamin omistaman entisen villa Marie-Thérèsen perustusten päälle kuuluisan pankkiiri- ja liikemiessuvun edustajan James de Rothschildin leskelle Betty de Rothschildille.
Cannesin kaupunki osti rakennuksen vuonna 1947 kirjaston tiloiksi. Kirjaston eteläisessä puistonpuoleisessa päässä on kahdeksan marmoripylvään muodostama pyörörakennelma.
Kirjastoa ympäröivässä puistossa kasvaa harvinaisia puulajeja.
Puiston yksi osa on suunniteltu Alzheimeria sairastaneen edesmenneen ranskalaisen näyttelijän Annie Girardot’n ja neurodegeneratiivisia sairauksia sairastavien muistamiseksi.
Villa Domergue (15, av. Fiesole / Impasse Fiesole)
Villa Domerguen (villa Fiesole) rakennutti vuonna 1934 ranskalainen taidemaalari Jean-Gabriel Domergue (s. 1889 Bordeaux’ssa, k. 1962 Pariisissa) ostamalleen tontille. Hän on piirtänyt talon pohjapiirustuksen innoituksenaan Venetsian palatsit ja Italian Toscana (Fiesole on kylä Firenzen kupeessa).
Domergue on suunnitellut villan sisustuksen yksityiskohtineen, ja seiniä koristavat hänet maalauksensa. Talossa ja puutarhassa on hänen kuvanveistäjävaimonsa Odetten veistoksia.
Odette on suunnitellut pengerretyn puutarhan vesiputouksineen. Odette lahjoitti villan Cannesin kaupungille vuonna 1973 ennen kuolemaansa samana vuonna.
Villassa järjestetään opastettuja käyntejä sekä kesäisin ulkoilmakonsertteja ja jazz-tapahtuma Jazz à Domergue.
L’église Notre-Dame de Bon voyage (1, rue Notre Dame)
Cannesilainen arkkitehti Laurent Vianay on suunnitellut vuonna 1879 käyttöön vihityn goottilaiskirkon, joka rakennettiin 1500-luvulta peräisin olleen liian ahtaaksi käyneen ja vuonna 1868 puretun kappelin paikalle. Kirkon urut soivat jälleen 10 vuoden tauon jälkeen vuonna 2009, jolloin niiden kunnostaminen saatiin päätökseen. Ulkoseiniä on kunnostettu vuonna 2012.
Notre-Dame de Bon Voyage –kirkon ulkoseinällä on vuodelta 1932 peräisin oleva laatta, jossa kerrotaan Napoleonin käyneen paikalla muonittamassa joukkojaan pakomatkallaan Elban saarelta Pariisiin (ks. Riviera-osio 6).
Chapelle Bellini (67, avenue de Vallauris)
Barokkia edustava kappeli on osa kreivi Vitalin (italialainen kreikkalaissyntyinen insinööri ja yrittäjä Philippe Spiridion, comte Vitali) vuonna 1894 ostamaa villa Fiorentinaa, jonka yhteyteen hän rakennutti kyseisen kappelin. Villa Fiorentina oli puolestaan rakennettu vuonna 1880 englantilaiselle parlamentin jäsenelle lord Julian Goldsmithille.
Kappelin osti vuonna 1953 ranskalainen taidemaalari, piirtäjä, graafikko ja arkkitehti Emmanuel Bellini (syntyi 26.3.1904 Monacossa ja kuoli 15.12.1989 Cannesissa), joka teki siitä ateljeensa. Kappelissa on nykyisin esillä hänen töitään.
Kaupungintalo (hôtel de ville, 1 place Bernard Cornut-Gentille)
Arkkitehti Louis Durandin suunnittelema uusklassista tyylisuuntaa edustava rakennus otettiin käyttöön vuonna 1876.
Rakennuksessa oli vuoteen 1941 asti luonnonhistoriallinen museo ja taidemuseo, missä oli esillä mm. paroni Lycklaman (ks. Cannes-osio 2) keräämä arkeologinen kokoelma sekä paroni Rothschildin lahjoittamaa taidetta. Rakennuksessa toimi myös kirjasto ja poliisilaitos.
Kaupungintalon edustalla meren puolella on ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa sekä Algerian ja Indokiinan sodissa kaatuneiden cannesilaisten muistoksi vuonna 1918 pystytetty neljästä pronssisesta sotilaasta koostuva patsas (Monument aux morts).
Lähteitä: Alex Baussy: Cannes hier et aujourd’hui, 1966; Bernard Vadon: Cannes, 1991; Maurice Bedon: Cannes: Mémoires en Images, osat I ja II; ; Nice Matin –lehdessä ilmestyvä Corinne Julien-Bottonin artikkelisarja Résurgences Cannesin historiasta; Jean Bresson: La fabuleuse histoire de Cannes, 1981; La Croisette Cannes / France (Cannesin kunnanarkiston toimittama kirja); http://expos-historiques.cannes.com/; http://cannes.com/fr
