Cannesin lahden edustalla sijaitsevat Lerinsin saaret (les Îles de Lérins) Osa 2: Sainte-Marguerite
Îles de Lérins-saarirymän saarista suurempi Sainte-Marguerite on legendan mukaan saanut nimensä Pyhän Honoratuksen sisaren Margueriten mukaan. Todellisuudessa Honorat’lla ei ollut sisarta.
Tarina kertoo myös, että veljeensä Honoratukseen hyvin kiintynyt Marguerite toivoi, että tämä kävisi häntä tervehtimässä saarella mahdollisimman usein. Honoratus olisi vastannut, että hän tulisi aina kun mantelipuut kukkisivat. Tällöin Marguerite rukoili, ja tapahtui ihme, sillä saaren mantelipuut puhkesivat kukkaan kerran kuukaudessa…
Saari on saattanut saada nimensä ristiretkeläisten pyhimys Margareeta Antiokialaisen (Marguerite d’Antioche) kunniaksi ammoin pystyttämästä kappelista.
Saari on 3200 metriä pitkä, 900 metriä leveä ja ympärysmitaltaan 8 km. Nykyään saarella on muutamia entisten kalastajien asuntoja.
Kuten osassa 1 kerrottiin, molempien saarten itäpuolella on pieni saareke: Tradelière Sainte-Margueriten itäpuolella ja Saint-Féréol Saint-Honorat’n itäpuolella.
Vuosina 1972–1995 tehdyt kaivaukset ovat osoittaneet, että saarella on ollut asutusta jo alkaen 6. vuosisadalta eaa. Roomalaisia oli tiettävästi saarella 4. vuosisataan asti. Heidän ajoiltaan on löytynyt jäänteitä mm. hautapaikasta.
Saaren ympäriltä löydettiin vuonna 1975 kolmen metrin syvyydestä liguurien aikaisia hautauurnia, mikä osoittaisi, että liguurit käyttivät paikkaa hautausmaana 5. ja 6. vuosisadalla eaa.
Fort royal -linnoitus
Saaren pohjoiskärjessä sijaitsee linnoitus Fort Royal, jota on rakennettu ja laajennettu alun perin roomalaisten vesisäiliöiden ympärille ja keskiajalta peräisin olleiden jäänteiden päälle.
Ensimmäinen linnoitus rakennettiin vuosina 1624–1627 Jean de Bellonin toimesta Ludvig XIII:n kaudella.
Linnoituksen rakennustöitä jatkoivat espanjalaiset 1635–1637, jolloin Kaarle V:n joukot (3000–4000 miestä) valtasivat saaren kolmikymmenvuotisen sodan yhteydessä (ks. Cannes-osio 7).
Kardinaali Richelieu kokosi joukkoja espanjalaisia vastaan ja paranteli linnoituksen varustusta. Espanjalaiset antautuivat vuonna 1637, jolloin linnoitus sai nimensä Fort Royal.
Ludvig XIV:n sotilasinsinööri ja arkkitehti Vauban (Sébastien Le Prestre,1633–1707) saattoi linnoitustyöt päätökseen 1600-luvun lopulla.
Nantesin ediktin (Henrik IV:n vuonna 1598 antama edikti, jolla protestanteille taattiin uskonnonvapaus ja joka johti uskonsotien päättymiseen Ranskassa) kumoamisen jälkeen Ludvig XIV teki linnoituksesta vuonna 1685 valtionvankilan, jonne vangittiin mielivaltaisesti monarkialle ”vaarallisina” pidettyjä henkilöitä, kuten protestanttipappeja (kuusi oli vangittuna Fort Royaliin) ja mielipiderikoksista tuomittuja.
Rautanaamio (l’homme au masque de fer) oli vangittuna linnoituksessa 11 vuotta
Linnoituksessa oli vuosina 1687–1698 vangittuna aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n määräyksestä ”rautanaamiona” tunnettu vanki, jonka oikea henkilöllisyys ei ole koskaan paljastunut. Joidenkin historioitsijoiden mukaan naamio oli valmistettu kankaasta tai sametista.
Erään legendan mukaan vanki olisi ollut Ludvig XIV:n salassa syntynyt ja elänyt kaksoisveli. Nykytiedon valossa kyseessä on saattanut olla esimerkiksi palvelija, jolla oli hoville raskauttavia tietoja, minkä vuoksi hänen henkilöllisyytensä pidettiin salassa.
”Rautanaamio” oli vangittuna yhteensä 34 vuotta eri vankiloissa. Hänet siirrettiin myöhemmin vankilaan Pariisiin (Bastille), missä hän kuoli vuonna 1703.
Fort Royalissa oli vankina myös ranskalainen marsalkka François Achille Bazaine, joka antautui joukkojensa kanssa taisteluitta Metzissä saksalaisille Ranskan–Saksan –sodassa.
Bazaine joutui sotaoikeuteen maanpetoksesta ja hänet tuomittiin vuonna 1873 kuolemaan, mutta presidentti Mac-Machon muutti rangaistuksen 20 vuoden vankeudeksi.
Bazaine sai tosin liikkua melko vapaasti saarella vankeudestaan huolimatta, ja hänen kanssaan saarella oli hänen poikansa, ja häntä kävivät katsomassa hänen vaimonsa sekä ystäviä, joiden avustuksella hänen ilmeisesti onnistui paeta (tai kulkea vapaasti avoimesta ovesta) saarelta eräänä elokuisena yönä vuonna 1874 veneellä ensin Golfe-Juaniin, mistä hän jatkoi höyrylaivalla Genovaan. Genovasta hän päätyi Sveitsin kautta Madridiin, missä hän eli viimeiset vuotensa maanpaossa.
Linnoituksessa oli vuosina 1777–1790 tekaistun syyn varjolla niin ikään vangittuna Ranskan joukoissa taistellut irlantilainen palkkasoturi Andrew Mac Donagh.
Hänen kirjoittamiaan kirjeitä löytyi vuonna 1990 seinämaalausten restauroinnin yhteydessä sellin seinään kätkettynä. Hänen oli sellistä käsin onnistunut pitää yhteyttä ulkomaailmaan. Hänet vapautettiin lopulta vallankumouksen yhteydessä.
Saarella on lisäksi Ranskan vanhin muslimien hautausmaa, jonne on haudattu Algeriasta Algerian sodan (Ranskan siirtomaavallan hajoamiseen johtanut siirtomaasota) aikana tuotuja vankeudessa kuolleita vankeja ja rikollisia sekä Krimin sodan (1853–1856) uhrien muistoksi pystytettyjä hautakiviä. Linnoitus näet toimi Krimin sodan loppupuolella sairaalana rintamalla haavoittuneille.
Linnoituksen ympärillä olevat kasarmirakennukset olivat armeijan käytössä 1940-luvulle asti. Nykyisin niissä voivat yöpyä esim. koululaiset keväisten luokkaretkien aikana.
Saaren länsiosassa on lisäksi toisesta maailmansodasta peräisin olevia hyvin säilyneitä bunkkereita.
Linnoituksessa toimii vuonna 1977 perustettu merimuseo (Musée de la Mer). Museon nimeä on muutettu ja se on tammikuusta 2021 alkaen Musée du masque de fer et du Fort royal.
Pohjakerroksessa sijaitsevissa holvatuissa gallo-roomalaista alkuperää olevissa vesisäiliöissä (4 kappaletta, citernes romaines) on esillä saaren ympäriltä löydettyjen laivojen hylyistä pelastettua esineistöä.
Vuonna 1971 Tradelièren saarekkeen lähettyviltä löydetyn Libanonista matkaa tehneen roomalaisen laivan (épave de Tradelière, 15–10 eaa.) lastina oli ollut mm. runsaasti terrakotta- ja lasiastioita sekä viinin säilytykseen tarkoitettuja amfora-astioita.
Saraseenilaivan hylky (900-luku jaa.) puolestaan löydettiin vuonna 1973 Sainte-Margueriten länsikärjestä. Palaneen rungon kappaleiden perusteella on esitetty, että lähinnä keramiikkalastissa ollut alus olisi uponnut laivassa syttyneen tulipalon vuoksi.
Museon oikeanpuoleisissa neljässä huoneessa on ranskalaisen taidemaalari Jean Le Gacin (s. 1936) seinämaalauksia. Hän aloitti maalausten teon vuonna 1992 ja asui saarella ne maalatessaan.
Saaren länsikärjessä on pieni murtovesijärvi Étang du Batéguier, joka on lintujen levähdyspaikka. Järvellä on laskettu jopa 130 eri lintulajia. Saarella tavataan myös kuusi eri lepakkolajia ja neljä matelijalajia.
Luonnolle tyypillistä kasvustoa ovat saarelle endogeeniset alepponmännyt ja vihertammet sekä istutettuina pinjat, montereynmännyt, sypressit ja eukalyptukset.
Saarella on kaksi ravintolaa, La Guérite merimuseon lähettyvillä sekä L’Escale tulosataman tuntumassa.
Lähteitä: Luento Cannesissa Lerinsin saarten varhaisesta historiasta helmikuussa 2020 (Conférénce sur les cultes antiques aux Îles de Lérins; Nice Matin –lehden liitteen Weekend (toukokuu 2018) artikkeli Cannes et ses mystérieux joyaux insulaires; Nice Matin –lehden artikkeli 12.7.2019; Fabienne Texier: Cannes il y a 100 ans en cartes postales anciennes, 2014; Alain Ruggiero: L’histoire de Cannes, 2011; Jean-Jacques Antier: Les grandes heures des îles de Lérins, 1975; J.-J. Pierrugues: Petite histoire de Cannes à travers les âges; 2011/2014; Nice Matin –lehdessä vuonna 2017 ilmestynyt artikkelisarja Unesco Cannes; Ville de Cannes, histoire d’espaces publics, 2009; http://expos-historiques.cannes.com/; https://www.youtube.com/watch?v=e1ZzRbzRLyk&feature=youtu.be
