Englantilaiset ja venäläiset Cannesissa osa 2
Ranskaan jo 1700-luvulta lähtien tulleet venäläiset olivat lähinnä Venäjän keisarikunnan eliitin edustajia, jotka muodostivat yläluokkaisia yhteisöjä etenkin Pariisiin ja Rivieralle.
Venäläisten tuloon oli myös poliittisia syitä. Vuoden 1917 bolševikkien vallankumouksen jälkeen erilaisista sosiaalisista lähtökohdista tulevia venäläisiä asettui väliaikaisesti tai pysyvästi Ranskaan paetakseen uutta Neuvostoliiton hallintoa.
Etelä-Ranskan kaupungeista yksi suosituimmista muuttokohteista oli Cannes, missä venäläisiä asui 153 vuonna 1906 (0,5 % Cannesin asukkaista). Vuonna 1937 venäläisiä emigrantteja saapui Cannesiin 520, ja heistä suurin osa oli työnväenluokan edustajia (noin prosentti Cannesin asukkaista).
Venäläisten yhteisö sai alkunsa Tripet-Skrypitzinen pariskunnasta
Ranskan Moskovan -konsulin poika Eugène-François Tripet (1816–1896), josta tuli isänsä jälkeen konsuli vuonna 1842, tapasi Venäjällä tsaari Nikolai I:n yksityisen neuvonantajan tyttären Alexandra Feodorovna Skrypitzinen. He menivät naimisiin vuonna 1847. Vuotta myöhemmin he päättivät muuttaa ulkomaille paetakseen Venäjän ilmastoa. Eugène Tripet luopui diplomaatin urastaan.
Pariskunnan tarkoituksena oli matkustaa vuonna 1848 ensin Italiaan, mutta he joutuivat rengasrikon vuoksi pysähtymään Cannesiin, johon he ihastuivat oitis. Vuonna 1849 he ostivat Kalifornian kaupunginosasta laajan maa-alueen, joka ulottui lähes Croisettelle asti, ja rakennuttivat upean itämaista tyyliä edustavan huvilan Villa Alexandra.
Pariskunnan poika Oleg oli ehtinyt syntyä Pariisissa huhtikuussa 1848 ennnen muuttoa. Heillä oli myös tytär Alexandra. Paljolti heidän ansiostaan kaupunkiin muodostui merkittävä venäläisten yhteisö. Vuonna 1869 Cannesissa asui noin 72 venäläistä perhettä.
Villa Alexandra myytiin kahteen otteeseen vuosina 1924 ja 1950, kunnes se purettiin vuonna 1960 Résidence Alexandra –kerrostalon rakentamiseksi.
Tripet-Skrypitzinen pariskunta teki omalta osaltaan Cannesia tunnetuksi Venäjän eliitille. Cannesiin tultiin ennen kaikkea hoitamaan terveyttä, ja kaupungista tuli nopeasti suosittu tuberkuloosia sairastavien toipumispaikkana.
Eugène Tripet pystytti häntä vuotta ennen kuolleelle vaimolleen pienen kappelin Alexandran puistoon (Square Alexandra).
Kulkuyhteydet paranivat, kun Cannes sai vuonna 1863 oman rautatieaseman, josta oli yhteys useisiin eurooppalaisiin kaupunkeihin, kuten Pietariin.
Maria Aleksandrovnan oleskelu Cannesissa oli merkittävä tapahtuma
Venäjän keisarinna ja Aleksanteri II:n puoliso Maria Aleksandrovna vietti Cannesissa lokakuusta 1879 tammikuun loppuun 1880 lääkärinsä suosituksesta terveytensä heikettyä. Hän asettui PLM-yhtiön (La Compagnie des chemins de fer de Paris à Lyon et à la Méditerranée) toimitusjohtajan Charles Mallet’n omistuksessa olleeseen villa des Dunesiin Croisettella.
Keisarinnan oleskelu nosti Cannesin arvostusta entisestään. Toisaalta keisarinnan oleskelu nosti hintoja Cannesilaisten vahingoksi sekä houkutteli eri puolilta Eurooppaa hännystelijöitä ja huijareita, jotka yrittivät tienata rahaa keisarinnan kustannuksella.
Pienenä anekdoottina kerrottakoon, että keisarinnan ajanvietteisiin kuului muun muassa vierailu Saint-Honorat’t saarella. Naisilta oli tuolloin luostarisäännön mukaan saarelle pääsy kielletty, mutta keisarinnan kohdalla tehtiin poikkeus itsensä paavin luvalla! Maria Aleksandrovna olikin ensimmäinen luostarisaarella käynyt hallitsijan puoliso.
Vuonna 1906 Cannesissa asuvista 153:sta venäläisestä 81 asui Kalifornian kaupunginosassa. Osa asettui Croisetten liepeille keskustaan hotelleihin tai Croisetten varrella sijainneisiin villoihin.
Cannesin länsiosaan alkoi kehittyä englantilaisten kaupunginosa, kun taas venäläiset suosivat itäosaa. Itäistä osaa kutsuttiinkin nimellä ”Pikku Venäjä”, Petite Russie.
Aleksanteri III:n bulevardille (40, bd. Alexandre III) valmistui vuonna 1894 Tripet-Skrypitzinien lahjoittamalle tontille ortodoksinen Pyhän Arkkienkeli Mikaelin kirkko (Saint-Michel Archange, arkkitehtinä cannesilainen Louis Nouveau).
Rakennushanketta johti ja rahoitti Cannesissa villa Kazbekissa (18, avenue du Roi-Albert) asunut Mihail Mihailovitš Romanov (1861–1929). Kirkon seitsemän kelloa on valettu Venäjällä. Kirkko toimi myös sosiaalisen kanssakäymisen keskuksena.
Kirkkoon oli haudattu Antibesissa vuonna 1929 kuollut tsaari Nikolai I:n pojanpoika suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitš (nuorempi) sekä hänen vaimonsa, kuusi vuotta miehensä jälkeen kuollut Anastasia de Montenegro. Heidän jäänteensä siirrettiin vuonna 2015 Moskovaan (ks. Riviera-osio 11). Myös Hélène Vagliano (ks. Cannes-osio 14) on haudattu kirkkoon.
Vuoteen 2013 asti kirkon omisti Venäjän valtio. Omistajuudesta on sittemmin ollut kiistaa, sekä sen myötä siitä, kenelle kuuluisi huonossa kunnossa olevan kirkon kunnostamisen kustannukset. Kirkkolaivan puuosat ovat romahtamispisteessä.
Tripet-Skrypitzinien pariskunta rahoitti myös Mikaelin kirkon tuntumassa samalla kadulla (32, bd. Alexandre III) sijaitsevan vuonna 1865 valmistuneen Notre-Dame-des-Pins –kirkon rakentamista.
Venäjällä oli vuoteen 1917 asti Cannesissa jopa oma varakonsuli. Vuonna 1932 Alpes maritimes -departementissa asui yli viisi tuhatta venäläistä.
Venäläiset hyödynsivät integroitumisessaan heitä ennen Cannesiin tulleiden englantilaisten yhteisöjen kokemusta. Eri kansallisuuksien monimuotoisuus tarjosi lisäksi venäläisille ja muunmaalaisille yhteisöille mahdollisuuden tutustua vieraiden kulttuurien edustajiin.
Aikakauden tunnelmaa on kuvannut Guy de Maupassant (ks. Riviera-osio 3) matkakertomuksessaan Sur l’eau: Prinssejä, prinssejä, kaikkialla prinssejä! Prinsseistä pitävät voivat hykerrellä tyytyväisinä. Hädin tuskin olin astunut Croisettelle, kun näin jo kolme prinssiä, perä perää. Demokratian maassamme Cannesista onkin tullut kruunupäiden kaupunki. (vapaa käännös).
Vähitellen 1930-luvun alusta alkaen alkoi kehittyä myös kesäsesonkimatkailu, jota amerikkalaisten tulo vauhditti.
Merenrannasta ei enää nautittu pelkästään purjehdusharrastuksen muodossa vaan kaupunkiin saavuttiin myös nauttimaan auringosta. Kylpylöitä ja kasinoita rakennettiin, kuten Bains du Casino, Bains de la Belle Plage sekä Bains de la Plage Sportive.
Edellä mainittu PLM-yhtiö lanseerasi jopa ”kylpylälippuja” matkailijoiden houkuttelemiseksi. Hotellit, jotka olivat aiemmin sulkeneet touko- ja marraskuun väliseksi ajaksi, avasivat ovensa jo alkukesästä.
Carlton esimerkiksi avasi vuonna 1931 ovensa jo 1. heinäkuuta. Palm Beachin kesäkasino vihittiin käyttöön keväällä 1929. Vain muutamassa kuukaudessa nousseeseen kasinoon valmistui pelaamiseen ja näytöksiin tarkoitettujen salien ohella myös ravintola, uima-allas ja hammam.
Palkallinen yleinen kesäloma kaikille otettiin käyttöön vasta vuonna 1936 Front Populaire –puoleen aloitteesta.
Lähteitä: Jean Bresson.: La fabuleuse histoire de Cannes, 1981; Nice Matin –lehdessä ilmestyvä Corinne Julien-Bottonin artikkelisarja Résurgences alueen historiasta, 11.1.2020 ja 25.1.2020; Nice Matin –lehden (5.11.2017) osaan Récit (Notre Histoire) sisältyvä artikkeli (kirjoittanut André Peyrègne) 1917: les Russes blancs commencent leur exil sur la Côte; Alain Ruggiero: L’histoire de Cannes, 2011; Fabienne Texier: Cannes il y a 100 ans en cartes postales anciennes; 2014; Raoul Mille: Ma Riviera chroniques, 2005; Les Russes de Cannes (1879–1939): d’une communauté d’hivernants à une population de réfugiés par Amine Laggoune: https://departement06.fr/documents/A-votre-service/Culture/archives/recherches-regionales/dpt06_recherchesregionales210_8.pdf); Nice Matin –lehden liite ”Nous” nro 91, artikkelin Trois siècles avec les Anglais kirjoittanut André Peyrègne; artikkeli Cannes et les Anglais 1835–1930, kirjoittanut Andrée Bachemont: https://departement06.fr/documents/Import/decouvrir-les-am/recherchesregionales197-08.pdf; http://expos-historiques.cannes.com/; www.cannes.com/fr; ; kunnallisarkiston opastettu kävelykierros venäläisten korttelissa 28.10.2020.
