Entisiä tai nykyisiä rakennuksia ja villoja
Osa 3: Villa Eléonore-Louise (24, avenue docteur Picaud)
Cannes-osiossa 1 kerrotaan Cannesin ”löytäjästä”, Skotlannissa vuonna 1778 syntyneestä lordikansleri Henry Broughamista.
Brougham rakennutti Cannesista nykyisen kirjaston (Médiathèque Noailles) läheltä vuonna 1835 hankkimalleen maa-alueelle (21 858 m2) italialaista renessanssia jäljittelevän villan, jonka hän nimesi tyttärensä mukaan villa Eléonore-Louiseksi. Hän vietti talvia Cannesissa kuolemaansa asti.
Broughamin jäljissä Cannesiin asettui englantilaisia ylimyksiä, jotka rakennuttivat Croix-des-Cardesin kukkulalle nopeassa tahdissa villoja ja linnoja, ja aluetta alettiin kutsua englantilaisten kaupunginosaksi, le quartier des anglais (ks. Cannes-osio 4).
Brougham valitsi arkkitehdiksi tie- ja sillanrakennusinsinööri Pierre-Louis de Larraksen. Rakentamisesta vastasivat cannesilaiset yrittäjäveljekset Fleury ja Jean-Fleury Guichard.
Peruskiven muuraus 31.8.1835 oli juhlallinen tapahtuma, johon osallistui mm. kunnan päättäjiä, kuten silloinen pormestari Rouaze Gaspard-Honoré, sekä kauppakirjan laatinut notaari Borniol ja myös Antoine Pinchinat, joka omisti majatalon Poste aux chevaux, missä Brougham oli yöpynyt 1834 Cannesiin saapuessaan.
Brougham oli tarkka kustannuksista ja valvoi rakentamista tiiviisti. Vuoden 1835 loppupuolella hän katsoi, että arkkitehti oli kuluttanut rakentamiseen varatuista 35 000 frangista jo liikaa, 13 000 frangia, ja määräsi työt keskeytettäviksi.
Ikkunat ja ovet asennettiin lordin luvalla 1837, ja parketit, paneelit ja peilit vuosina 1840–1848. Rakennustyöt saatettiin päätökseen kesäkuussa 1849. Suurta terassia kannattelevan pylväspihan doorilaiset pylväät ja kaksi tornia antoivat rakennukselle linnamaisen vaikutelman (château Eléonore-Louise).
Alakerrassa sijaitsivat sisääntuloaula, tilava salonki, kirjasto, työhuone sekä ruokasali, jossa otettiin vastaan vieraita ja järjestettiin juhlatilaisuuksia. Yläkerrassa sijaitsivat makuuhuoneet, yhdeksän maakuuhuonetta ja viisi palvelijoiden huonetta. Ulkorakennuksiin lukeutuivat portinvartijan ja puutarhurin asunnot.
Sisääntuloaulan marmorilaattaan lordi kaiverrutti kreikkalaisen valtiomies Periklesin mietelauseen:
J’ai trouvé le port, espoir et fortune, adieu, vous m’avez assez abusé, maintenant, abusez-en d’autres.
Alueella kasvoi oliivipuita Broughamin ostaessa tontin. Cannesiin oli tuotu ja juurrutettu taatelipalmuja merimiesten mukana, ja myös lordi halusi eksoottisen puutarhan. Vuonna 1855 hänelle suunnitteli upean puistomaisen puutarhan mainetta niittänyt ja ruusuihin erikoistunut Gilbert Nabonnand d’Avignon.
Gilbert suunnitteli puutarhaan eukalyptuksia, palmuja, mimosia, glysiinejä, nurmikon kukkapenkkeineen sekä kauniin ruusutarhan.
Puutarhan onnistunut suunnittelu toi Nabonnandille lisää mainetta ja vaurautta, sillä lukuisat muut villanomistajat uskoivat puutarhojensa suunnittelun hänelle.
Asetuttuaan vakituisesti Golf Juaniin 1860 Gilbert aloitti mimosan hyötämisen yhdessä kasvien viljelyyn erikoistuneen, Broughamille työskennelleen Busbsyn kanssa. Brougham myös vuokrasi osan Croix-des-Gardesin maa-alueestaan cannesilaisille.
Broughamin puolison Mary Anne Edenin kuoltua 1865 Brougham kuuroutui ja jätti villan hoidon veljensä vaimolle ja tämän kolmelle tyttärelle.
Château Eléonore-Louise oli Broughamin suvun omaisuutta joulukuuhun 1925, jolloin lordin veljenpoika Henry-Charles Brougham myi sen. Croix-des-Gardesin maat ja metsät myytiin kaupungille saman vuoden toukokuussa.
Villa on nykyään usean asunnon asunto-osakeyhtiö. Osa puutarhan puista, mangolioista, ihmeköynnöksistä, seetripuista, palmuista ja kamferipuista on kestänyt ajan hammasta…
Brougham kuoli toukokuussa 1868 vain muutamaa tuntia sen jälkeen kun oli nauttinut tukevan aterian, jota Stéphen Liégeard on kuvannut seuraavasti: keittoa, mulloa, lampaankyljystä omenahöystöllä, kanansiipi sekä riisivanukasta huuhdottuna alas lasillisella marsala-viiniä ja portviiniä.
Juhlallisissa hautajaisseremonioissa pormestari Donat-Joseph Méro ylisti Broughamin hienoa uraa ja lukuisia palveluksia kaupungin hyväksi.
Brougham on haudattu hänen viimeisen toiveensa mukaisesti Cannesin Grand Jasin hautausmaalle, jolla hautakivenä on viisimetrinen ja kahdeksan tonnia painava kiviristi.
Il faut que la souche reste où l’arbre meurt, oli lordi lausunut (kannon on jäätävä sinne missä puu kuolee).
Lähde: Demeures Anciennes & beaux jardin, Archives Communales, 2005.
