Cannes-osio 2

Vanha kaupunki Le Suquet on kaupungin historiallinen keskus

Kukkulalla sijaitsevan vanhankaupungin le Suquet’n keskiaikaisen linnoituksen jäänteet ja vartiotorni (Tour de Garde) näkyvät upeasti satamasta ja ovat yksi Cannesin tunnusmerkeistä. Kukkulaa käyttivät tähystyspaikkana mahdollisesti jo liguurit ennen roomalaisia.

Le Suquet’n kukkula

Le Suquet -nimitys on peräisin 1800-luvulta ja tarkoittaa provensaalin kielellä pientä huippua, ”suc”. Kukkulasta käytetään myös nimitystä Mont-Chevalier Varin prefektin Chevalier’n mukaan. Hän paransi 1800-luvun alussa kukkulalle johtavaa huonokuntoista tietä niin että sinne saattoi nousta hevosvankkureilla.

Keskusaukion nimi Place de la Castre tulee Notre-Dame d’Espérance -kirkon viereen vuonna 1648 valmistuneen pappilan provensaalin kielisestä nimestä claustro, joka muutettiin muotoon castre.

Place de la Castre

Saint-Honorat’n saarelle Honoratuksen vuonna 410 perustamasta luostarista oli tullut vauras ja vaikutusvaltainen yhteisö, joka oli tämän takia jatkuvien valloitusyritysten ja ryöstelyjen kohteena.

Cannesin lääninherra ja Saint-Honorat’n luostarin apotti Aldebert II aloitti 1080-luvulla tähystystornin (22 metriä, 109 porrasta) rakentamisen Provencen kreivien tukemana kaupungin puolustamiseksi. Torni valmistui vasta yli kolme vuosisataa myöhemmin. 1500-luvun lopulla vaurioitunut linnarakennus purettiin osittain 1700-luvulla Grassen piispan toimesta.

Luostarisaaren linnoitetun luostarin (monastère fortifié, ks. Cannes-osio 7) rakentaminen oli aloitettu samoihin aikoihin.

Tornin ympärille kasvoi pieni asutus Portus Cannis (Portu Canue). Kukkulan ympärille asettui kalastajia, ja näin kehittyi vähitellen satamapaikka (ks. Cannes-osio 1). Linnoitus toimi myös ruokatarvikkeiden ja viinin säilytyspaikkana, ja le Suquet -kukkulalla oli elintärkeitä vesilähteitä.

Nimi Cannes on ranskankielisen sanan la canne (= kaisla, ruoko) monikko ja viittaa aikoinaan ruokojen ympäröimään suoalueeseen.

Erään teorian mukaan Cannes-nimitys olisi kelttiläistä alkuperää ja tulisi sanasta Kenn tai Kann, joka tarkoittaa kukkulalle rakennettua kaupunkia. Liguurien kielen sana canoa taas tarkoittaa korkeaa huippua.

Notre-Dame d’Espérance ja kellotorni

Place de la Castrella sijaitsevan Notre-Dame d’Espérance -kirkon yli vuosisadan kestäneet rakennustyöt saatettiin päätökseen 1641, ja kirkko otettiin käyttöön 1641–1642. Kellotorni (la Tour de l’Horloge) oli alun perin linnoitukseen kuulunut erillinen torni. Kello on peräisin vuodelta 1865.

Notre-Dame d’Espérancen kirkko ei ollut luostarin omaisuutta. Kirkko toimi jonkin aikaa myös pidätysvankilana vallankumouksen aikana papiston omaisuuden myynnin yhteydessä (Saint Honorat’n luostari maallistettiin), sairaalana toisen maailmansodan aikana sekä myöhemmin kunnan varastotilana.

Uusi kirkko korvasi (paikallisten historioitsijoiden mukaan) 1200-luvulla Lérinsin munkkien rakennuttaman linnoitukseen kuuluneen Sainte-Annen kappelin (La Chapelle Saint-Anne), entinen la chapelle Notre-dame-du-Puy. Puy tulee latinan kielen sanasta podium. Kappeli toimi kuitenkin edelleen asukkaiden hautapaikkana.

Sainte-Annen kappeli (nykyinen Castren museo) sakaraharjoineen sekä vartiotorni

1500-luvulla kappeliin lisättiin puolustusta varten sakaraharjainen kerros tykeille. Tämä muutos tehtiin Kaarle V:n (Charles Quint) aloitteesta siinä yhteydessä, kun hän oli sodassa Frans I:tä vastaan vallannut Provencen heinäkuussa 1524.

Vuonna 1789 Ranskan kansalliskokous päätti kumota feodaalijärjestelmän, ja sen seurauksena linnoituksesta poistettiin kaikki feodaalijärjestelmään viittaavat symbolit, kuten kappelin sakaraharjat, jotka tukittiin (sakaraharjat restauroitiin vuonna 1937).

Vuonna 1791 Jean-Charles Hibert osti kansallisena omaisuutena myydyt linnoitusrakennukset ja kappelin, jotka toimivat asuinrakennuksena vuoteen 1878 asti. Vuonna 1802 kappelista tehtiin pidätettyjen vankila, jona se toimi vielä vuonna 1838. Se toimi myöhemmin myös kasarmina.

Hibertin suku vuokrasi suuren osan linnoituksesta vuonna 1877 keramiikanvalmistajalle Léon Castelille (La faïencerie d’art du Mont-Chevalier). Keramiikkatehdas jatkoi toimintaansa vuoteen 1931. Kaupunki osti kaikki rakennukset vuonna 1919.

Vuonna 1937 Sainte-Annen kappeli ja vartiotorni lisättiin historiallisten monumenttien luetteloon. Kappelia peruskorjattiin vuonna 1982. Kappelissa toimii vuonna 1961 vihitty museo, musée de la Castre.

Museossa on esillä hollantilaista aristokraattista syntyperää olleen mutta Cannesissa pitkään asuneen ja siellä kuolleen Tinco Lycklaman (1837–1900) eri puolilta maailmaa kokoama ja kaupungille vuonna 1877 lahjoittama arkeologinen ja kansantieteellinen kokoelma.

Lycklama kiersi yksin kolmen vuoden ajan (1865–1868) Kaukasialla ja Lähi-idässä. Hän oli ensimmäisiä Iranissa ja Mesopotamiassa käyneitä ”turisteja”. Kokoelmiin sisältyy myös runsaasti lahjoituksia ja Lycklaman ostamaa esineistöä.

Yksi sali on omistettu eri puolilta maailmaa peräisin oleville soittimille (noin 200), ja museon perällä on esillä provencelaista maalaustaidetta 1800-luvulta.

Vartiotorniin voi kiivetä museon sisäpihalta käsin ihailemaan upeita näkymiä.

Kirkon edustan linnoitusmuurilta on hieno näköala länteen La Napoulen ja Esterelin vuorten suuntaan.

Aukiolla oleva patsas on kuvanveistäjä Émile Patrasin (1902–1955) vuonna 1948 veistämä Neitsyt Marian patsas statue de Notre-Dame de la Paix (Monument à la Vierge Marie).

Neitsyt Maria suojeli kaupunkia toisen maailmansodan aikana ja suojelee yhä. Patsaan jalustassa on teksti Reine de la Paix, Prier Pour Nous.

Lähteitä: Alain Ruggiero: L’histoire de Cannes, 2011; Jean Bresson: La fabuleuse histoire de Cannes, 1981; J.-J. Pierrugues: Petite histoire de Cannes à travers les âges, 2011/2014; Bernard Vadon: Cannes c’était hier, 1980; Bernard Vadon: Cannes, 1991; Fabienne Texier: Cannes il y a 100 ans en cartes postales anciennes, 2014; Alex Baussy: Cannes hier et aujourd’hui, 1966; Nice Matin –lehdessä ilmestyvä Corinne Julien-Bottonin artikkelisarja Résurgences Cannesin historiasta; Nice matin 25.6.2017; Magazine: Détours en France édition 2019, Spécial Cannes; Maurice Bedon: Cannes: Mémoires en Images, osat I ja II.; Ville de Cannes, histoire d’espaces publics, 2009; http://cannes.com.