Cannes-osio 2

Vanha kaupunki Le Suquet on kaupungin historiallinen keskus

Kukkulalla sijaitsevan vanhankaupungin le Suquet’n keskiaikaisen linnoituksen jäänteet ja vartiotorni (Tour de Garde) näkyvät upeasti satamasta ja ovat yksi Cannesin tunnusmerkeistä. Kukkulaa käyttivät tähystyspaikkana ilmeisesti jo liguurit ennen roomalaisia.

Le Suquet -nimitys on peräisin 1800-luvulta ja tarkoittaa provensaalin kielellä pientä huippua, ”suc”. Kukkulasta käytetään myös nimitystä Mont-Chevalier Varin prefektin Chevalier mukaan. Hän paransi 1800-luvun alussa kukkulalle johtavaa huonokuntoista tietä niin että sinne saattoi nousta hevosvankkureilla.

Keskusaukion nimi Place de la Castre tulee Notre-Dame d’Espérance -kirkon viereen vuonna 1648 valmistuneen pappilan provensaalin kielisestä nimestä claustro, joka muutettiin muotoon castre.

Saint-Honorat’n saarelle Honoratuksen vuonna 410 perustamasta luostarista oli tullut vauras ja vaikutusvaltainen yhteisö, joka oli tämän takia jatkuvien valloitusyritysten ja ryöstelyjen kohteena.

Cannesin lääninherra ja Saint-Honorat’n luostarin pappi Aldebert II aloitti 1080-luvulla tähystystornin (22 metriä, 109 porrasta) rakentamisen Provencen kreivien tukemana kaupungin puolustamiseksi. Torni valmistui vasta yli kolme vuosisataa myöhemmin.

Luostarisaaren linnoitetun luostarin (monastère fortifié, ks. Cannes-osio 7) rakentaminen oli aloitettu samoihin aikoihin.

Tornin ympärille kasvoi pieni asutus Portus Cannis (Portu Canue). Kukkulan ympärille asettui kalastajia, ja näin kehittyi vähitellen satamapaikka (ks. Cannes-osio 1). Linnoitus toimi myös ruokatarvikkeiden ja viinin säilytyspaikkana, ja le Suquet -kukkulalla oli elintärkeitä vesilähteitä.

Nimi Cannes on ranskankielisen sanan la canne (= kaisla, ruoko) monikko ja viittaa aikoinaan ruokojen ympäröimään suoalueeseen.

Le Suquet’n kukkula

Erään teorian mukaan Cannes-nimitys olisi kelttiläistä alkuperää ja tulisi sanasta Kenn tai Kann, joka tarkoittaa kukkulalle rakennettua kaupunkia. Liguurien kielen sana canoa taas tarkoittaa korkeaa huippua.

Kukkulalla sijaitsevan Notre-Dame d’Espérance -kirkon yli vuosisadan kestäneet rakennustyöt saatettiin päätökseen 1641, ja kirkko otettiin käyttöön 1641–1642. Kellotapulin kello on peräisin vuodelta 1865.

Uusi kirkko korvasi Lérinsin munkkien (paikallisten historioitsijoiden mukaan 1200-luvulla) rakennuttaman Sainte-Annen kappelin (aiemmin nimeltään Notre-dame-du-Puy; Puy tulee latinan kielen sanasta podium ja viittaa mäkeen tai kumpareeseen), joka oli alkanut rapistua ja käydä ahtaaksi. Kappelin kellarikerros toimi kuitenkin edelleen paikallisten asukkaiden hautapaikkana.

1500-luvulla kappeliin lisättiin puolustusta varten sakaraharjainen kerros tykeille. Tämä muutos tehtiin Kaarle V:n (Charles Quint) aloitteesta siinä yhteydessä, kun hän oli sodassa Frans I:tä vastaan vallannut Provencen heinäkuussa 1524.

Vuonna 1789 Ranskan kansalliskokous päätti kumota feodaalijärjestelmän, ja sen seurauksena linnoituksesta poistettiin kaikki feodaalijärjestelmään viittaavat symbolit, kuten kappelin sakaraharjat, jotka tukittiin (sakaraharjat restauroitiin vuonna 1937).

Vuonna 1791 Jean-Charles Hibert osti linnoitusrakennukset ja kappelin kansallisena omaisuutena. Vuonna 1802 kappelista tehtiin vankila, jona se toimi vielä vuonna 1838. Tämän jälkeen kappeli on toiminut myös kasarmina.

Jean-Charles Hibertin suku vuokrasi suuren osan linnoituksesta vuonna 1877 keramiikanvalmistajalle Léon Castelille (La faïencerie d’art du Mont-Chevalier). Georges Hibert myi linnoituksen vuonna 1919 Cannesin kaupungille.

Keramiikkatehdas jatkoi toimintaansa vuoteen 1931. Vuonna 1937 kappeli lisättiin historiallisten monumenttien luetteloon, ja sitä peruskorjattiin vuonna 1982. Kappelissa toimii nykyisin museo, musée de la Castre.

Notre-Dame d’Espérancen kirkko ei ollut luostarin omaisuutta. Kirkko toimi jonkin aikaa myös vankilana vallankumouksen aikana papiston omaisuuden myynnin yhteydessä (luostari maallistettiin), sairaalana toisen maailmansodan aikana sekä myöhemmin kunnan varastotilana.

Notre-Dame d’Espérance

Museossa on esillä hollantilaista aristokraattista syntyperää olleen mutta Cannesissa pitkään asuneen ja siellä kuolleen Tinco Lycklaman (1837–1900) eri puolilta maailmaa kokoama ja kaupungille vuonna 1877 lahjoittama arkeologinen ja kansantieteellinen kokoelma. Lycklama kiersi yksin kolmen vuoden ajan (1865–1868) Kaukasialla ja Lähi-idässä. Hän oli ensimmäisiä Iranissa ja Mesopotamiassa käyneitä ”turisteja”.

Yksi sali on omistettu eri puolilta maailmaa peräisin oleville soittimille. Museossa on lisäksi esillä provencelaista maalaustaidetta 1800-luvulta.

Vartiotorniin voi kiivetä museon sisäpihalta käsin ihailemaan upeita näkymiä.

Kirkon edustan linnoitusmuurilta on hieno näköala länteen La Napoulen ja Esterelin vuorten suuntaan.

Place de la Castre

Castren aukiolla on myös kuvanveistäjä Émile Patrasin (1902–1955) vuonna 1948 veistämä Neitsyt Marialle omistettu patsas statue de Notre-Dame de la Paix (Monument à la Vierge Marie).

Neitsyt Maria suojeli kaupunkia toisen maailmansodan aikana ja suojelee yhä. Patsaan jalustassa on teksti Reine de la Paix, Prier Pour Nous.

Lähteet (luettelo ei ole tyhjentävä): Alain Ruggiero: L’histoire de Cannes, 2011; Jean Bresson: La fabuleuse histoire de Cannes, 1981; J.-J. Pierrugues: Petite histoire de Cannes à travers les âges, 2011/2014; Bernard Vadon: Cannes c’était hier, 1980; Bernard Vadon: Cannes, 1991; Fabienne Texier: Cannes il y a 100 ans en cartes postales anciennes, 2014; Alex Baussy: Cannes hier et aujourd’hui, 1966; Nice Matin –lehdessä ilmestyvä Corinne Julien-Bottonin artikkelisarja Résurgences Cannesin historiasta; Nice matin 25.6.2017; Magazine: Détours en France édition 2019, Spécial Cannes; Maurice Bedon: Cannes: Mémoires en Images, osat I ja II.; Ville de Cannes, histoire d’espaces publics, 2009; http://cannes.com.