Cannes-osio 19

Entisiä tai nykyisiä rakennuksia ja villoja
Osa 1: Le Casino municipal – kaupungin kasinon vaikea synty

Nykyisen festivaalirakennuksen paikalla oli vuonna 1907 valmistunut kaupungin kasino, jossa järjestettiin ensimmäiset elokuvafestivaalit vuonna 1946 (ks. Cannes-osio 6). Arkkitehtinä oli myös mm. villa Rothschildin suunnitellut Charles Baron.

Mainittu kasino ei ollut kaupungissa ensimmäinen, vaan sitä ennen olivat olleet toiminnassa jo vuonna 1863 perustettu ensimmäinen kasino (nykyisen Majestic Barrière –hotellin paikalla, ks. Cannes-osio 9).

Toinen kasino, Montfleuryn kaupunginosassa sijainnut Casino des Fleurs toimi vuodesta 1888 vuoteen 1898, jolloin siitä tehtiin hotelli Gallia Palace.

Casino des Fleurs –kasinon lopetettua toimintansa Cannesista puuttui korkealuokkainen viihde- ja pelipaikka ulkomaalaisille talviloman viettäjille, joita oli 1800-luvun loppuun mennessä jo yli 10 000 eli noin 35 prosenttia Cannesin väestöstä.

Oli jopa pelättävissä, että talviloman viettäjiä muuttaisi Nizzaan tai Monacoon, joissa oli kasino. Kiinteistökaupoilla ja kaupanteolla rikastuneita cannesilaisia vaati niin ikään uutta kasinoa sosiaalisen statuksensa pönkittämiseksi. Kasino olisi myös tärkeä ja välttämätön tulonlähde kunnalle.

Kasinon luonnos 1904–1905

Kasino päätettiin sijoittaa Albert Edwardin aallonmurtajan (jetée Albert-Édouard, ks. Cannes-osio 4) itäpuolelle aallonmurtajan rakentamisen yhteydessä luonnonmukaisesti syntyneelle maakaistaleelle.

Kasinon rakentaminen sai myös vastustajia, jotka pelkäsivät, että rakennus pilaisi näkymän le Suquet’lle ja rikkoisi Croisetten harmonian.

Toukokuussa 1989 esitetyn vetoomuksen allekirjoittajien joukossa olivat mm. Venäjän suuriruhtinas Mikael, Walesin prinssi Albert Edward sekä silmäätekeviä cannesilaisia. Jotkut olivat sitä mieltä, ettei ylimystö ikimaailmassa tulisi kunnalliseen kasinoon peläten, että törmäisi siellä omaan räätäliinsä tai kenkien valmistajaansa!

Hanke pantiin käyntiin vihdoin tammikuussa 1902, jolloin André Capron oli juuri valittu kaupunginjohtajaksi.

Tulevan kasinon käyttöoikeussopimus (50 vuodeksi) myönnettiin erinäisten vaiheiden jälkeen lopulta huhtikuussa 1905 Henry Ruhlille, jonka tehtävänä oli kustantaa kasinon rakentaminen ja sisustaminen. Rakentamiseen oli varattava vähintään 750 000 frangia.

Kasino noin vuodelta 1907

Määräaikaa rakentamiselle annettiin vain vuosi. Avajaiset oli määrä pitää joulukuussa 1906, mutta ne järjestettiin lopulta vasta 28.1.1907.

Kasinossa oli mm. 20 pelipöytää, italialaista renessanssia edustanut 1000 hengen teatterisali, jossa järjestettiin klassisen musiikin konsertteja ja esitettiin oopperaa, luku- ja miekkailusali sekä Ludvig XVI:n tyylisuuntaa edustanut ravintola (650-paikkainen le restaurant des Ambassadeurs).

Kasinon ravintola

Monien hotellien tavoin kasinossa hoidettiin vuonna 1915 ensimmäisen maailmansodan aikana haavoittuneita sotilaita. Sodan loppupuolella joulukuussa 1918 osa kasinosta luovutettiin amerikkalaiselle NMKY:lle, jonka tehtävänä oli järjestää vapaa-ajan toimintaa amerikkalaisille sotilaille.

Henry Ruhl luovutti kasinon johtamisen toukokuussa 1919 Eugène Cornuché –nimiselle ranskalaiselle yrittäjälle, joka oli kasinon johdossa vuoteen 1926.

Pelisali

Kokeneena kasinoiden johtajana  Eugène Cornuché (joka oli rakennuttanut mm. Deauvillen kasinon) puhalsi uutta henkeä siihen asti kituuttaneeseen kasinoon, josta tuli (Palm Beachin ohella) väistämätön seurapiirien kohtaamispaikka, joka veti vertoja Monte-Carlon kasinolle!

Ajanvietettä oli vastedes kaupungissa tarjolla läpi vuoden, kun kasino oli auki marraskuusta maaliskuuhun ja Palm Beach kesäkuusta lokakuuhun. Teatteriin mieliville ”tavallisille kansalaisille” oli varattu erillinen sisäänkäynti, eikä heillä ollut pääsyä pelisaliin…

Teatterisali

Kasinossa esiintyivät aikoinaan mm. Édith Piaf ja Joséphine Baker. Reynaldo Hahn toimi orkesterin johtajana vuodet 1921–1931 (ks. Cannes-osio 16) ja jatkoi toimintaansa kasinossa aina vuoteen 1941 asti, jolloin juutalaisten vastaiset lait (ks. Cannes-osio 14) pakottivat hänet luopumaan tehtävistään.

Hahn ”löysi” Draguignanissa syntyneen sopraanon, Alice Joséphine (”Lily”) Ponsin, joka teki Cannesia tunnetuksi Amerikassa asti. Ei edes vuoden 1929 pörssiromahdus hillinnyt gaalailtojen, teatteriesitysten, konserttien tai oopperoiden järjestämistä!

Toisen maailmansodan aikana kasino suljettiin vuodeksi, ja italialaiset joukot pitivät sitä hallussaan. Albert Edwardin aallonmurtaja sai vaurioita pommituksissa, ja myös kasino vaurioitui.

Kasino rakennettiin osittain uudelleen vuonna 1932 nizzalaisen arkkitehti Roger Séassalin johdolla.

Muutosten tarkoituksena oli tehdä kasinosta myös kesäkasino, jona se toimi vuodesta 1957 alkaen.

Vuonna 1962 kasinon johto siirtyi Lucien Barrièrelle (ks. Cannes-osio 9). Tämä jatkoi kasinon uudistamista (yli viidellä miljoonalla frangilla), ja pelisali varustettiin ilmastoinnilla.

Kasinossa kävijöiden joukossa olivat mm. Ruotsin kuningas Kustaa V, Westminsterin herttua, kuningas Farouk…

Kasino 70-luvulla

1980-lukua lähestyttäessä Cannesissa vuosittain järjestettävät eri alojen kongressit (Miptv, Midem, Vidcom sekä myöhemmin Mipim ja Mipcom) vetivät yhä enemmän osanottajia, ja vanha kasino ei ollut enää sopiva tähän tehtävään.

Kasinon purku

Jäähyväisillalliset järjestettiin 31.5.1979. Pelitoiminta siirrettiin Palm Beachiin, ja kasino purettiin heinäkuussa 1979 ennen kuin lupa oli edes myönnetty uuden festivaalirakennuksen (Palais des festivals et des congrès) rakentamiseksi.

Casino municipal oli rakennus, joka aiheutti aikanaan suurta kiistaa jo ennen valmistumistaan mutta jota moni jäi kaipaamaan purkamisensa jälkeen!

Lähteet: Ville de Cannes, histoire d’espaces publics, 2009 Quartier Croisette; La Croisette Cannes / France (Cannesin kunnanarkiston toimittama kirja); http://expos-historiques.cannes.com/r/263/casinos-le-municipal-et-le-palm-beach/.