Cannes-osio 18

Cannes La Bocca – ”teollistumisen” historiaa

La Bocca on Cannesin kymmenestä kaupunginosasta läntisin. Sinne johtava tie avenue Francis-Tonner on entinen route de Fréjus, ja vuosina 1889–1893 nationale nº 97. Cannesiin tultaessa tien nimi muuttuu ja on avenue du Docteur Raymond Picaud (ks. Cannes-osio 17).

La Boccassa oli 1800-luvun puolivälin tienoilla vain noin kuutisenkymmentä pääasiassa maanviljelyksestä ja karjankasvatuksesta toimeentulonsa saavaa asukasta sekä muutamia maalaistaloja tai ”mökkejä”.

Karjankasvatus mahdollisti meijereiden (aluksi 17 ja kolmisenkymmentä 1920-luvulle tultaessa) perustamisen, ja aiemmin Jean-Hibert-bulevardilla sijainnut teurastamo siirrettiin La Boccaan.

Valokuva La Boccasta noin vuonna 1903

Alue oli osittain soiden peitossa ja pinjamänniköiden peittämää etenkin Saint-Cassienin metsäisen mäen (butte Saint-Cassien) juurella, jolla sijaitsee kappeli (pyhäkkö) Saint-Cassien, sanctuaire Saint-Cassien (Pyhän Cassianuksen kappeli).

La Boccaan virtasi lukuisia puroja ja jokia, ja kansanperinteessä paikan nimi tuleekin provensaalin kielestä Bouccas (italiaksi Bocca) eli (joen) suu (bouche, embouchure). Kielitieteilijöiden mukaan Bocca tarkoittaa kuitenkin ”korkeutta” (hauteur), joka viittaa sisämaan korkeuseroihin.

Vanhimmat nimen muodot ovat peräisin jo vuodelta 1369: latinan AlbocassiumAlbocatum, provensaaliksi Albocats – Albocatz. Etuliite al tarkoitti liguurien kielellä korkeutta. Näistä muodoista kehittyi La Bocca (al-etuliitteestä artikkeli la, ja Bocca muodoista Bocas >Boucasle boucas tai la boucas).

La Boccan historia kytkeytyy tiiviisti lasitehtaaseen (verrerie) ja sen perustajaan Joseph Barthélémyyn. Häntä pidetään jopa La Boccan ”perustajana”.

1800-luvun puolessavälissä cannesilaiset eivät sanoneet, ”menen Boccaan”, vaan ”menen Lasitehtaalle”.

La Boccan hyödyntämättömät maat otettiin lasitehtaan rakentamiseksi käytöön, ja tehtaan myötä La Boccasta kehittyi vähitellen pienteollisuuden ja käsiteollisuuden keskus.

Joseph Barthélémyn (s. 1804 ja k. 1867 Cannesissa) isä Louis Barthélémy sai elantonsa Sainte-Baumen juurella omistamistaan metsistä. Puukauppa tyrehtyi 1810-luvulla Napoleonin Englannille asettaman kauppasaarron seurauksena, minkä jälkeen Louis Barthélémy päätti ryhtyä valmistamaan lasia, jonka valmistusprosessissa tarvittava puu hänellä jo oli. Tätä ammattia oli harjoittanut hänen vaimonsa suku.

Isä Louis Barthélémy perusti ensimmäisen lasitehtaansa vuonna 1921 Saint-Zacharien kylään (le Var). 1920-luvulla Barthélémyn lasitehdas toimi lyhyen aikaa useissa eri kunnissa (vuonna 1836 Tanneronissa, vuonna 1940 Marseillessa, la Napoulessa jne.), kunnes Joseph Barthélémy osti vuonna 1855 tontin Roubinen kaupunginosasta lasitehtaan rakentamiseksi.

Tehdas valmistui vuonna 1857 ja otetiin käyttöön seuraavana vuonna. Joseph oli tehtaan johdossa vuodet 1857–1867.

La Boccan valintaa tehtaan rakennuspaikaksi puolsi se, että lasin valmistuksessa tarvittavia raaka-aineita, kuten hiekkaa ja puuta, oli helposti saatavilla rannikolta.

Valinta selittyi lisäksi Cannesin läheisyydellä. Cannesin markkinoilla tarvittiin runsaasti lasia etenkin anjovisten suolaamisessa käytettyihin astioihin.

Cannes oli myös tärkeä solmukohta, josta kauppatavaraa vietiin edelleen Grasseen Napoleonin tietä (la Route de Napoléon, ks. Riviera-osio 6).

Lasitehtaan pihaa vuonna 1875

Lasitehdas työllisti aluksi noin 50 työntekijää, jotka muuttivat perheineen tehtaan viereen rakennettuihin puumökkeihin. Myöhemmin paikalle nousi todellinen pieni työläiskaupunki.

Grassen hajuvesiteollisuus tarvitsi lasia mm. hajuvesipullojen valmistamiseen. Grasse oli niittänyt hajuvesi- ja oliiviöljytuotteillaan kansainvälistä mainetta aina Venäjällä asti.

Korien valmistajia

Lasinvalmistus toi työtä korinvalmistajille, sillä tehtaan valmistamiin koripulloihin tarvittiin koripunosta. Myös jasmiinin ja mimosan viljelijät tarvitsivat koreja kukkien keräämiseen, ja kukkia ja hedelmiä pakattiin koreihin vientiä varten. La Boccaan nousi punontatyöhön erikoistuneita pikku verstaita.

Väestömäärän kasvaessa vuosina 1874–1891 alettiin rakentaa kouluja.

Samalla syntyi tarve myös hengelliselle kulttuurille. Kirkon rakentamishankkeen pani alulle espanjalaissyntyinen varakas talviasukas Margarita Marco del Pont.

Sainte-Margueriten kirkko valmistui joulukuussa 1878, ja kellotapuli lisättiin kolme vuotta myöhemmin vuonna 1881.

Samannimisen kadun (rue Sainte-Marguerite) varrella oli aikoinaan sijainnut pieni rukoushuone Sainte-Marguerite, josta kirkon nimi on todennäköisesti peräisin.

Sainte Margueriten kirkko

La Boccaan valmistui tavaraliikennettä varten vuonna 1883 oma asema (Cannes – La Bocca – Grasse -linja oli avattu vuonna 1871), jonka ympäristössä sijainneisiin pikkutehtaisiin saapui työskentelemään rautatieläisiä ja tehdastyöläisiä. Asemaa laajennettiin vuonna 1895.

1900-luvulle tultaessa La Boccassa oli noin 700 asukasta.

Kun kaasun tuotanto alkoi 1930-luvulla, La Bocca sai enemmän ”teollisuusalueen” piirteitä (kivihiilikasat ja savu), vaikka säilyikin vielä melko maaseutumaisena. Asukasluku kasvoi: vuonna 1914 asukkaita oli noin 1000, ja 5549 vuonna 1936.

Joseph Barthélémy

Lasitehdas oli Joseph Barthélémyn kuollessa vuonna 1867 perikadon partaalla miespuolisten jälkeläisten ja jatkajien puuttuessa. Kun pojanpojat (Paul ja Louis Négrin) olisivat vuonna 1869 voineet ottaa ohjakset käsiinsä, oli jo liian myöhäistä.

Lasitehdas suljettiin lopullisesti vuonna 1899 kilpailun kovetessa (mm. Loiren laakson ja Gardin lasitavaroiden tulo Etelä-Ranskan markkinoille). Tehtaan sijainti oli Ranskan markkinoille lopulta myös liian syrjäinen.

Lasitehtaan lakkauttaminen ei kuitenkaan lopettanut kaikkea teollista tuotantoa. Hyvistä rautatieyhteyksistä ja paikallisesta työvoimasta hyötyviä, lastulevyä ja korkkeja valmistavia pikkutehtaita perustettiin La Boccaan.

Tehtaalle koreja valmistaneet käsityöläiset jatkoivat korien tekoa jasmiinin viljelijöiden tarpeisiin.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1920 perustettu La Société des ateliers de la Bocca vastasi rautatiekaluston korjaamisesta ja ylläpidosta. Yrityksen korvasi myöhemmin suuryritys Ateliers du Nord.

Romanon yritys

Muutaman vuoden kuluttua Aciéries du Nord -yrityksen perustamisesta (ks. Cannes-osio 13) Étienne Romano avasi vuonna 1930 metallurgian tehtaan Les Constructions navales et Aéronavales Romano, jossa valmistettiin myös pieniä vesilentokoneita (vesitasoja) ja polkuveneitä.

Étienne Romanoa voidaan pitää ilmailuteollisuuden alkuunpanijana Rivieralla.

Lähteet: Ville de Cannes, histoire d’espaces publics, 2009 Quartier de la Bocca; Nice Matin –lehdessä ilmestyvä Corinne Julien Bottonin artikkelisarja Résurgences Cannesin historiasta; http://www.departement06.fr/documents/Import/decouvrir-les-am/recherchesregionales-21-01.pdf; http://departement06.fr/documents/Import/decouvrir-les-am/rr154-verrerie.pdf; http://expos-historiques.cannes.com/.