Cannes-osio 17

Raymond Picaud: köyhien lääkäri omistautui sosiaalityölle ja oli monen keskeisen hankkeen alullepanija Cannesissa

Avenue du Docteur (Raymond) Picaud on Cannesin keskustasta Cannes-la-Boccaan johtava pääväylä.

Avenue du Dr Raymond Picaud hieman kirjaston jälkeen keskustasta tultaessa

Tällä tiellä sijaitsee monen brittiaristokraatin 1800-luvulla rakennuttama villa, kuten villa Eléonore-Louise (ks. Cannes-osiot 1 ja 4).

Cannesista ja sen historiasta puhuttaessa ei voida sivuuttaa Raymond Picaud’ta. Hän oli arvostettu lääkäri, joka omistautui sosiaalityölle ja köyhien parantamiselle ja oli monen hyväntekeväisyysjärjestön aluellepanija Cannesissa.

”Köyhien lääkäri” Raymond-François Picaud syntyi Nontronissa (Dordognen departementissa) 3.4.1882. Hänen isänsä André Joseph Picaud oli niin ikään lääkäri sekä lääketieteen tohtori.

Raymond aloitti isänsä jäljissä lääketieteen opinnot Pariisissa jo nuorena ja valmistui lääkäriksi 23-vuotiaana. Hän meni naimisiin Marguerite Ducourneaun kanssa, ja he saivat pojan, joka ristittiin Raymondin isän mukaan Andréksi.

Valmistumisen jälkeen Raymond työskenteli muutaman vuoden kotikylässään Nontronissa isänsä lääkäriasemalla.

Picaud 25-vuotiaana lääkärinä Pariisissa

Lääkärin ammattia antaumuksellisesti harjoittanutta Raymondia järkyttivät suuresti etenkin työväneluokan kurjat olot. Hän perustikin Nontroniin ilmaisia ruokakuponkeja jakavan hyväntekeväisyysyhdistyksen.

Raymondin vaimon Margueriten sairastuttua perhe päätti muuttaa suotuisampaan ilmastoon. He valitsivat ensin asuinpaikakseen Pégomas’n kylän Alpes-Maritimesin departementissa.

Pégomas’ssa Raymond hoiti niin sanottuja ”Pégomas’n roistojen” (bandits de Pégomas) – muutamien vuosien ajan alueella kauhua kylväneen rikollisjengin – uhreja.

Margueriten kuoltua vuonna 1911 Raymond ja André-poika muuttivat Cannes-La-Boccaan, missä Raymond avasi ensimmäisen lääkäriasemansa Villa Ocramissa (rue Joseph Barthélémy, nykyään immeuble de la Verrerie).

Hieman ennen mobilisoitumistaan vuonna 1914 Raymond meni naimisiin Ellen-Marie Martineaun kanssa. He saivat kaksi lasta (Simone ja Pierre).

Vuoden 1918 aselevon jälkeen Raymond aloitti uudella lääkäriasemalla (nyk. 97, avenue du Docteur Picaud). Hän ryhtyi hoitamaan varattomia ilmaiseksi, sillä sosiaaliturvajärjestelmää ei ollut vielä olemassa.

Vuonna 1919 Raymod meni mukaan politiikkaan voidakseen vaikuttaa entistä tehokkaammin maanmiestensä sosiaalisten olojen parantamiseen.

Cannesissa Raymond toimi lääkärinammattinsa ohella kunnanvaltuutettuna André Capronin toimiessa kaupunginjohtajana vuosina 1902–1929 (ks. Cannes-osio 16), ja tämän jälkeen ensimmäisenä apulaiskaupunginjohtajana Louis Vialin kaudella (1929–1932).

Toisen maailmansodan aikana Raymond Picaud toimi rintamalääkärinä ja johti kenttäsairaalaa Puget-Théniers’ssä. Hän otti osaa myös vastarintaliikkeeseen.

Vastarintaliikkeen jäseniä toisen maailmansodan aikana (Raymond keskellä kravatti kaulassa)

Picaud’n suhtautuminen juutalaispakolaisiin oli esimerkillistä koko sodan ajan. Italiassa hän joutui sotavangiksi, mutta hänen onnistui paeta ja palata Cannesiin toukokuussa 1945, jolloin hänet valittiin kaupunginjohtajaksi ja departementin yleisneuvoston (ConseilGénéral) jäseneksi.

Raymond perusti kaupunkiin useita sosiaalialan yhdistyksiä, joihin lukeutuvat mm. edelleen avenue Picaud’lla (nro 23) toimiva Maison des Jeunes et de la Culture Picaud (MJC Picaud), La Maison de la Mère et de l’Enfant sekä kaupungin ensimmäinen päiväkoti.

Picaud oli alullepanijana myös monissa muissa hankkeissa, kuten vanhan sataman ja Croisetten rantojen laajentamisessa sekä Broussaillesin sairaalan (nykyään Hôpital Simone Veil) rakentamisessa.

Pitkälti hänen ansiostaan Cannes sai omat elokuvafestivaalit, sillä hän ajoi itsepintaisesti ensimmäisen festivaalirakennuksen (Palais Croisette, ks. Cannes-osio 6) rakentamista.

Raymond Picaud kuoli 9.9.1950 Sallanchesissä (Haute-Savoie).

Useilla kunniamerkeillä (mm. Légion d’Honneur –kunniamerkillä ja vastarintaliikkeen mitalilla médaille de la Résistane) palkittu Raymond oli poikkeuksellinen lääkäri ja ihminen.

Hänen ystävällisyytensä, suoraselkäisyytensä ja kykynsä helpottaa kaikkien vaivoja yhteiskuntaluokasta riippumatta ovat jättäneet kansalaisten keskuuteen kuolemattoman muiston köyhien lääkäristä.

Lähde: Nice Matin -lehden artikkeliin (4.2.2018) Raymond Picaud: le médecin des pauvres défend le Festival du film à Cannes (laatinut Nelly Nussbaum) perustuva vapaamuotoinen suomennos.