Julkisia puistoja (puistikkoja), aukioita, Laubeufin venesatama sekä Croix des Gardes
Fontaine de la place du Général-de-Gaulle – De Gaullen suihkulähde
Puistokatu (les Allées) päättyy de Gaullen aukioon (la place du Général-de-Gaulle), jolla sijaitsee samanniminen suihkulähde (Fontaine de la place de Gaulle), tekijöinä J. Bame (valaja) ja Crainer (veistäjä).
Vuonna 1868 käyttöön otettu juomaveden ottoon tarkoitettu Siagne-kanava (ks. Cannes-osio 1) mahdollisti suihkulähteen rakentamisen.
Suihkulähteen muodostavat pyöreä kiviallas ja valurautapylväs, jota koristavat kampasimpukkakoristeet (coquilles Saint-Jacques.
Pylvään päällä seisoo tyttö, jolla on kori päässään.
Square Mérimée – Mériméen puistikko
Cannesin historiasta puhuttaessa ei voida ohittaa Prosper Mériméetä.
Tämä ydinkeskustassa Notre-Dame de Bon Voyage –kirkon tuntumassa sijaitseva puistikko on pieni mutta viehättävä.
Puistikon keskellä on Arthur Le Ducin (1848–1918) pronssinen hevospatsas Course libre à Rome, la reprise du vainqueur.
Arthurin leski lahjoitti patsaan kaupungille vuonna 1926. Se esittää takajaloilleen nousevaa hevosta, jota pitelee kiinni kaksi alastonta miestä.
Prosper Mérimée (s. 1803 Pariisissa ja k. 1870 Cannesissa) oli kielitaitoinen kosmopoliitti, kirjailija, arkeologi ja historioitsija. Georges Bizet’n Carmen-opperan libretto perustuu Mériméen pienoisromaaniin.
Mérimée oli espanjalaisen kreivi de Montijon ystävä, ja tätä kautta hän tutustui myös kreivin tyttäreen Eugénie de Montijoon, josta tuli myöhemmin Napoleon III:n puoliso (ks. Cannes-osio 6).
Mérimée toimi kulttuuriministeriön alaisena Ranskan historiallisten monumenttien ylitarkastajana (inspecteur général des monuments historiques), ja tämä virka toi hänet myös Cannesiin vuonna 1834 vain muutamaa viikkoa ennen lordi Broughamia.
Mérimée myös asui samassa Pinchinat’n majatalossa kuin Brougham. Mérimée kävi tarkastusmatkallaan Saint Honorat’n linnoitetussa luostarissa ja Fort Royalissa Sainte-Margueriten saarella.
Mérimee palasi Cannesiin joulukuussa 1856 hoitamaan astmaansa ja reumatismiaan. Hän kuvaili tuolloin kaupunkia sanoin tel le Paradis terrestre (maanpäällinen paratiisi), sillä Rivieran aurinko oli parantanut hänen reumatisminsa! Hän viettikin kaikki talvet Cannesissa.
Cannesissa Mérimée ryhtyi myös kääntämään ranskaksi (Alexandra Tripet-Skrypitzinen avustuksella, ks. Cannes-osio 5) venäjänkielistä kirjallisuutta, kuten Gogolia, Puškinia ja Turgenjeviä.
Mérimée kuoli Cannesissa 66-vuotiaana. Hänet on haudattu Grand Jasin hautausmaalle. Hautakivi sisältyy Ranskan historiallisten suojattujen monumenttien luetteloon.
Square Reynaldo Hahn – Reynaldo Hahnin puisto
Säveltäjä-kapellimestari Reynaldo Hahnin (s. 1874 Venezuelassa, k. 1947 Pariisissa) mukaan nimetty puisto sijaitsee yhdessä Croisetten varrella sijaitsevista viheralueista. Hahn toimi kaupungin kasinon orkesterin johtajana vuosina 1921–1931.
Puistoon astuttaessa (Festifaalirakennuksesta päin tultaessa) heti vasemmalla leijonaäiti imettää kahta pentuaan, Lionne et ses petits, joka on Eugène Antoine Borgan (1872–1926) käsialaa vuodelta 1942 (puistoon tuotu vuonna 1949).
Puiston keskivaiheilla sijaitsee soikion muotoinen suihkulähde La Fontaine Rivoire, jonka keskellä seisoo 2,03 metriä korkea vuonna 1930 pystytetty patsas merihevosen päätä talutushihnassa pitelevän nuorukaisen muodossa. Sen on veistänyt Raymond Léon Rivoire (1884–1966).
Rantakadun tuntumassa puolestaan sijaitsee Marcel André Bourainen (1886–1948) kuusikulmainen kivinen suihkulähde La Nymphe tai La Baigneuse vuodelta 1931.
Suihkulähteen keskellä olevan kyykistyneen kylpijänaisen lisäksi kulmissa sylkevät vettä pronssista valmistetut merihevoset ja kalat.
Parc Méro – Méron puisto (74 avenue de Grasse, entinen route de Grasse)
Tämä kaunis noin seitsemän hehtaarin suuruinen puisto vilkkaan Avenue de Grassen varrella on todellinen rauhan tyyssija. Puisto on nimetty Cannesin kaupunginjohtajana vuosina 1865–1874 toimineen Donat-Joseph Méron mukaan.
Cannesilaiset kutsuivat tuolloin puistoa vesipuutarhaksi, Jardin des Eaux, sillä Méron ansiosta (Broughamin ohella) Cannes sai vuonna 1868 juomaveden kaupunkiin Siagne-kanavasta (ks. Cannes-osio 1). Puiston perällä on suuri vesiallas. Tällä paikalla oli ensimmäinen kerääjäviemäri vuonna 1869.
Le Suquet’hen nousevan rue du Mont-Chevalier –kadun alapäässä on silloisen kaupunginjohtajan André Capronin toimesta luonnonkallioon vuonna 1914 pystytetty Méroa esittävä rintakuva (ranskalaisen kuvanveistäjä Denys Puechin teos).
Square du 8 mai 1945 (bd. de la Croisette – d’Alexandre III) eli Roseraie (ruusutarha)
Pierre Canton sataman tuntumassa sijaitseva kaunis puisto nimettiin vuonna 1972 voitonpäivän 8.5.1945 kunniaksi nimellä Square du 8 mai 1945. Cannesilaiset kutsuvat puistoa ruusutarhaksi sinne istutettujen satojen ruusujen vuoksi.
Square Général Leclerc – kenraali Leclercin puistikko (aukio) ja Laubeufin venesatama (quai Laubeuf, bd. du Midi Jean Hibert)
Aukiolla sijaitsevat neljän toisessa maailmansodassa ansioituneen kenraalin kunniaksi pystytetyt muistomerkit (tekijöinä muurausalan yrittäjät E. Patras ja R. de Malli, noin vuodelta 1980):
Philippe (Marie de Hauteclocque) Leclerc oli yksi Vapaan Ranskan joukkojen komentajista, joka osallistui Normandian maihinnousuun ja toimi komentajana Indokiinan sodassa.
Jean de Lattre de Tassigny osallistui Provencen maihinnousuun Saint-Tropez’ssa elokuussa 1944, ja hänen johdollaan vapautettiin Toulon, Marseille, Lyon, Dijon ja Alsace. Hän johti Ranskan joukot voittoon Berliinissä toukokuussa 1945.
Alphonse Juin oli yksi vapautusarmeijan keskeisistä komentajista 1943–1944. Hän on ainoa toisen maailmansodan kenraali, jolle on myönnetty Ranskan marsalkan arvo elinaikanaan.
Marie-Pierre Joseph-François Kœnig oli yksi de Gaullen Vapaan Ranskan joukkojen tärkeimmistä komentajista.
Kaikille myönnettiin Alphonse Juinia lukuun ottamatta postuumisti marsalkan arvo.
Puistikossa on lisäksi cannesilaisen kuvanveistäjä Laurent Clauden (1842–1929) noin vuonna 1895 suunnittelema Jeanne d’Arcin kivipatsas.
Quai Laubeuf – Laubeufin venesatama
Laubeufin venesatamasta lähtevät laivat Lerinsin saarille. Se on nimetty laivanrakennukseen erikoistuneen insinööri Maxime Laubeufin (s. 1864 Poissyssa, Seine-et-Oise, ja k. 1939 Cannesissa) mukaan.
Laubeuf suunnitteli ensimmäiset nykyaikaiset sukellusveneet (Narval ja Egret). Vuonna 1904 hän rakensi periskoopilla varustetun sukellusveneen. Hänen keksintöjään on hyödynnetty laivastoissa ympäri maailman.
Laubeufin kunnostustyöt aloitettiin lokakuussa vuonna 2018 satama-alueen suojaamiseksi myrskyjen tuomilta aalloilta. Kolmivaiheisen kunnostushankkeen viimeisen vaiheen on tarkoitus valmistua syksyllä 2020 (ks: http://cannes.com/fr/cadre-de-vie/amenagements-et-travaux-en-cours/digues-laubeuf-et-du-large.html?search-keywords=Maxime+Laubeuf).
Square Mistral – Mistralin puisto (avenue Laugier, Laubeufin sataman länsipuolella)
Frédéric Mistralin (1830–1914) mukaan nimetty puisto Boulevard du Midin varrella.
Frédéric Mistral oli Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1904 saanut ranskalainen runoilija, joka kirjoitti lähinnä äidinkielellään provensaalilla.
Paikalla sijaitsi aiemmin teurastamo, joka kaupunkilaisten valitusten vuoksi siirrettin 1863 La Boccaan (ks. Cannes-osio 18). Tilalle kaavoitettiin vuonna 1865 valmistunut puisto, jolle annettiin nimeksi square Brougham. Puistossa oli myös musiikkilava, jota ei ole enää olemassa.
La Croix des Gardes – Cannesin ”vihreät keuhkot” (le poumon vert)
Croix des Gardesin 80 hehtaarin laajuisella luonnonsuojelualueella on kävelyreittejä yhteensä 20 kilometriä.
Le Suquet’n vartiotornin ja Saint- Honorat’n saarella sijaitsevan linnoitetun luostarin välillä otettiin vuonna 1327 käyttöön merkinantojärjestelmä mereltä mahdollisesti tulevista vihollisista varoittamiseksi (ks. Cannes-osio 7).
Torneissa sytytetyn tulen synnyttämän savun avulla tieto levisi kukkuloiden välillä. Alue on saanut nimensä tästä varoitusmenetelmästä.
Brittiläisen tutkimusmatkailija James Cookin Australiasta alun perin Eurooppaan tuomaa mimosaa (Acacia dealbata) ryhdyttiin istuttamaan myös Ranskan Rivieralla 1860-luvulla englantilaisten toimesta.
Mimosaa ryhdyttiin myöhemmin 1900-luvun alussa viljelemään Croix des Gardesin alueella myös vientiin.
Nykyisin sitä ei enää kukkulalla viljellä, vaan nopeasti leviävänä ja kasvavana sekä tulenarkana mimosa on jopa uhka muulle luonnolle.
Pinja-metsiköt, vihreät tammet, eukalyptukset, korkkitammet, kistukset, luonnonlaventelit, mansikkapuut sekä välimerenlaakeri ovat alueelle tyypillistä kasvustoa. Luontopolkujen varrella olevissa kylteissä kerrotaan alueen kasvillisuudesta ja eläimistä.
Huipulla sijaitsee Jean-Yves Lechevallier’n vuonna 1990 suunnittelema kiiltävä teräsristi.
Kukkulalla on myös amerikkalaisten B-24-pommittajakoneen Liberatorin moottorin hylky.
Saksalaiset ampuivat konetta toisessa maailmansodassa 25.5.1944 Cap d’Antibesin yllä, ja kone putosi Croix des Gardesiin pudotettuaan sitä ennen suurimman osan miehistön jäsenistä. Pommituksessa menehtyneiden kymmenen amerikkalaisen miehistön jäsenen nimet on kaiverrettu muistomerkkiin (Stèle du Liberator et mémorial).
Miehistön jäsenistä neljä katosi merellä kaukana Cannesin lahdesta, eikä heidän ruumiitaan koskaan löytynyt. Yhden ruumis löytyi ja tunnistettiin (hänen laskuvarjonsa ei ollut auennut), ja kahden amerikkalaisen ruumiit löytyivät koneen jäännösten lähettyviltä (toinen tunnistettiin koneen lentäjäksi).
Kolme miehistön jäsentä pelastautui laskuvarjolla, mutta he joutuivat saksalaisten vangeiksi sodan loppuun asti, minkä jälkeen heidät palautettiin Yhdysvaltoihin huhtikuun lopulla 1945.
Lähteitä: Ville de Cannes, histoire d’espaces publics, 2009; Alain Ruggiero: L’histoire de Cannes, 2011; Fabienne Texier: Cannes il y a 100 ans en cartes postales anciennes, 2014; Le Petit Robert des noms propres, 1994; http://www.cannes.com/fr/cadre-de-vie/espaces-verts-parcs-et-jardins.html; http://expos-historiques.cannes.com/
