Cannes-osio 16

Julkisia puistoja (puistikkoja), aukioita, Laubeufin venesatama sekä Croix des Gardes

Fontaine de la place du Général-de-Gaulle – De Gaullen suihkulähde

Puistokatu (les Allées) päättyy de Gaullen aukioon (la place du Général-de-Gaulle), jolla sijaitsee samanniminen suihkulähde (Fontaine de la place de Gaulle), tekijöinä J. Bame (valaja) ja Crainer (veistäjä).

De Gaullen aukio ja suihkulähde

Vuonna 1868 käyttöön otettu juomaveden ottoon tarkoitettu Siagnen kanava (ks. Cannes-osio 1) mahdollisti suihkulähteen rakentamisen.

Suihkulähteen muodostavat pyöreä kiviallas ja valurautapylväs, jota koristavat kampasimpukkakoristeet (coquilles Saint-Jacques) ja delfiinit.

Pylvään päällä seisoo tyttö, jolla on kori päässään.

Square Mérimée – Mériméen puistikko

Cannesin historiasta puhuttaessa ei voida ohittaa Prosper Mériméetä.

Tämä ydinkeskustassa Notre-Dame de Bon Voyage –kirkon tuntumassa sijaitseva puistikko on pieni mutta viehättävä.

Puistikon keskellä on Arthur Le Ducin (1848–1918) pronssinen hevospatsas Course libre à Rome, la reprise du vainqueur.

Arthurin leski lahjoitti patsaan kaupungille vuonna 1926. Se esittää takajaloilleen nousevaa hevosta, jota pitelee kiinni kaksi alastonta miestä.

Mériméen puistikko

Prosper Mérimée (s. 1803 Pariisissa ja k. 1870 Cannesissa) oli kielitaitoinen kosmopoliitti, kirjailija, arkeologi ja historioitsija. Georges Bizet’n Carmen-opperan libretto perustuu Mériméen pienoisromaaniin.

Mérimée oli espanjalaisen kreivi de Montijon ystävä, ja tätä kautta hän tutustui myös kreivin tyttäreen Eugénie de Montijoon, josta tuli myöhemmin Napoleon III:n puoliso.

Mérimée toimi kulttuuriministeriön alaisena Ranskan historiallisten muistomerkkien ylitarkastajana (inspecteur général des monuments historiques), ja tämä virka toi hänet myös Cannesiin vuonna 1834 vain muutamaa viikkoa ennen lordi Broughmania.

Mérimee myös asui samassa Pinchinat’n majatalossa kuin Brougham. Mérimée kävi tarkastusmatkallaan Saint Honorat’n linnoitetussa luostarissa ja Fort Royalissa Sainte-Margueriten saarella.

Prosper Mérimée

Mérimee palasi Cannesiin joulukuussa 1856 hoitamaan astmaansa ja reumatismiaan. Hän kuvaili tuolloin kaupunkia sanoin tel le Paradis terrestre (maanpäällinen paratiisi), sillä Rivieran aurinko oli parantanut hänen reumatisminsa! Hän viettikin kaikki talvet Cannesissa.

Cannesissa Mérimée ryhtyi myös kääntämään ranskaksi venäjänkielistä kirjallisuutta, kuten Gogolia, Puškinia ja Turgenjeviä. Hän kuoli Cannesissa 66-vuotiaana. Hänet on haudattu Grand Jasin hautausmaalle. Hautakivi sisältyy Ranskan historiallisten suojattujen monumenttien luetteloon.

Square Reynaldo Hahn – Reynaldo Hahnin puisto

Säveltäjä-kapellimestari Reynaldo Hahnin (s. 1875 Venezuelassa, k. 1947 Pariisissa) mukaan nimetty puistikko sijaitsee yhdessä Croisetten varrella sijaitsevista viheralueista. Hahn oli Cannesissa tunnettu myös Guy de Maupassantin ystävänä.

Puistikko on karuselleineen etenkin lasten suosiossa. Se on tunnettu myös leijonaa ja ssen kahta pentua esittävästä patsaasta, jonka on veistänyt Eugène Borga (1872–1926) noin vuonna 1930.

Leijona-patsas
Fontaine Bouraine

Puiston keskivaiheilla on myös Marcel Bourainen (1886–1948) kuusikulmainen suihkulähde (Fontaine Bouraine) vuodelta 1931. Suihkulähteen keskellä olevan kyykistyneen naispatsaan lisäksi kulmissa sylkevät vettä pronssista valmistetut merihevoset, delfiinit ja kalat.

Parc Méro – Méron puisto (74 avenue de Grasse, entinen route de Grasse)

Tämä kaunis noin seitsemän hehtaarin suuruinen puisto vilkkaan Avenue de Grassen varrella on todellinen rauhan tyyssija. Puisto on nimetty Cannesin kaupunginjohtajana vuosina 1865–1874 toimineen Donat-Joseph Méron mukaan.

Cannesilaiset kutsuivat tuolloin puistoa vesipuutarhaksi, Jardin des Eaux, sillä Méron ansiosta (Broughamin ohella) Cannes sai vuonna 1868 juomaveden kaupunkiin Siagne-kanavasta (ks. Cannes-osio 1). Puiston perällä on suuri vesiallas. Tällä paikalla oli ensimmäinen kerääjäviemäri vuonna 1869.

Méron rintakuva

Le Suquet’hen nousevan rue du Mont-Chevalier –kadun alapäässä on silloisen kaupunginjohtajan André Capronin vuonna 1914 toimesta luonnonkallioon pystytetty Méroa esittävä rintakuva (ranskalaisen kuvanveistäjä Denys Puechin teos).

Square du 8 mai 1945 (bd. de la Croisette – d’Alexandre III) eli Roseraie (ruusutarha)

Pierre Canton sataman tuntumassa sijaitseva kaunis puisto nimettiin vuonna 1972 voitonpäivän 8.5.1945 kunniaksi nimellä Square du 8 mai 1945. Cannesilaiset kutsuvat puistoa ruusutarhaksi sinne istutettujen satojen ruusujen vuoksi.

Square Général Leclerc – kenraali Leclercin puistikko (aukio) ja Laubeufin venesatama (quai Laubeuf, bd. du Midi Jean Hibert)

Aukiolla sijaitsevat neljän toisessa maailmansodassa ansioituneen kenraalin kunniaksi pystytetyt muistomerkit (tekijöinä muurausalan yrittäjät E. Patras ja R. de Malli, noin vuodelta 1980):

Philippe (Marie de Hauteclocque) Leclerc oli yksi Vapaan Ranskan joukkojen komentajista, joka osallistui Normandian maihinnousuun ja toimi komentajana Indokiinan sodassa.

Jean de Lattre de Tassigny osallistui Provencen maihinnousuun Saint-Tropez’ssa elokuussa 1944, ja hänen johdollaan vapautettiin Toulon, Marseille, Lyon, Dijon ja Alsace. Hän johti Ranskan joukot voittoon Berliinissä toukokuussa 1945.

Kenraalien muistomerkit

Alphonse Juin oli yksi vapautusarmeijan keskeisistä komentajista 1943–1944. Hän on ainoa toisen maailmansodan kenraali, jolle on myönnetty Ranskan marsalkan arvo elinaikanaan.

Marie-Pierre Joseph-François Kœnig oli yksi de Gaullen Vapaan Ranskan joukkojen tärkeimmistä komentajista.

Kaikille myönnettiin Alphonse Juinia lukuun ottamatta postuumisti marsalkan arvo.

Puistikossa on lisäksi cannesilaisen kuvanveistäjä Laurent Clauden (1842–1929) noin vuonna 1895 suunnittelema Jeann d’Arcin kivipatsas.

Quai Laubeuf – Laubeufin venesatama

Laubeufin venesatamasta lähtevät laivat Lerinsin saarille. Se on nimetty laivanrakennukseen erikoistuneen insinööri Maxime Laubeufin (s. 1864 Poissyssa, Seine-et-Oise, ja k. 1939 Cannesissa) mukaan.

Laubeuf suunnitteli ensimmäiset nykyaikaiset sukellusveneet (Narval ja Egret). Vuonna 1904 hän rakensi periskoopilla varustetun sukellusveneen. Hänen keksintöjään on hyödynnetty laivastoissa ympäri maailman.

Laubeufin kunnostustyöt aloitettiin lokakuussa vuonna 2018 satama-alueen suojaamiseksi myrskyjen tuomilta aalloilta. Kolmivaiheisen kunnostushankkeen viimeisen vaiheen on tarkoitus valmistua syksyllä 2020 (ks: http://cannes.com/fr/cadre-de-vie/amenagements-et-travaux-en-cours/digues-laubeuf-et-du-large.html?search-keywords=Maxime+Laubeuf).

Square Mistral – Mistralin puisto (avenue Laugier, Laubeufin sataman länsipuolella)

Frédéric Mistralin (1830–1914) mukaan nimetty puisto Boulevard du Midin varrella.

Frédéric Mistral oli Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1904 saanut ranskalainen runoilija, joka kirjoitti lähinnä äidinkielellään provensaalilla.

Mistralin puisto

La Croix des Gardes – Cannesin ”vihreät keuhkot” (le poumon vert)

Croix des Gardesin 80 hehtaarin laajuisella luonnonsuojelualueella on kävelyreittejä yhteensä 20 kilometriä.

Le Suquet’n vartiotornin ja Saint- Honorat’n saarella sijaitsevan linnoitetun luostarin välillä otettiin vuonna 1327 käyttöön merkinantojärjestelmä mereltä mahdollisesti tulevista vihollisista varoittamiseksi (ks. Cannes-osio 7). Torneissa sytytetyn tulen synnyttämän savun avulla tieto levisi kukkuloiden välillä. Alue on saanut nimensä tästä varoitusmenetelmästä.

Näkymä Croix des Gardesilta le Suquet’hen

Alun perin brittiläisen tutkimusmatkailijan James Cookin Australiasta Eurooppaan tuomaa mimosaa (Acacia dealbata) ryhdyttiin istuttamaan myös Ranskan Rivieralla 1860 luvulla englantilaisten toimesta.

Mimosaa ryhdyttiin myöhemmin 1900-luvun alussa viljelemään Croix des Gardesin alueella myös vientiin. Nykyisin sitä ei enää viljellä, vaan nopeasti leviävänä ja kasvavana sekä tulenarkana mimosa on jopa uhka muulle luonnolle.

Croix des Gardesin tunnus teräsristi

Pinja-metsiköt, vihreät tammet, eukalyptukset, korkkitammet, kistukset, luonnonlaventelit, mansikkapuut sekä välimerenlaakeri ovat alueelle tyypillistä kasvustoa. Luontopolkujen varrella olevissa kylteissä kerrotaan alueen kasvillisuudesta ja eläimistä.

Huipulla sijaitsee Jean-Yves Lechevallier’n vuonna 1990 suunnittelema kiiltävä teräsristi.

Kukkulalla on myös amerikkalaisten B-24-pommittajakoneen Liberatorin moottorin hylky.

Saksalaiset ampuivat konetta toisessa maailmansodassa 25.5.1944 Cap d’Antibesin yllä, ja kone putosi Croix des Gardesiin pudotettuaan sitä ennen suurimman osan miehistön jäsenistä. Pommituksessa menehtyneiden kymmenen amerikkalaisen miehistön jäsenen nimet on kaiverrettu muistomerkkiin (Stèle du Liberator et mémorial).

Liberator

Miehistön jäsenistä neljä katosi merellä kaukana Cannesin lahdesta, eikä heidän ruumiitaan koskaan löytynyt. Yhden ruumis löytyi ja tunnistettiin (hänen laskuvarjonsa ei ollut avautunut), ja kahden amerikkalaisen ruumiit löytyivät koneen jäännösten lähettyviltä (toinen tunnistettiin koneen lentäjäksi).

Kolme miehistön jäsentä pelastautui laskuvarjolla, mutta he joutuivat saksalaisten vangeiksi sodan loppuun asti, minkä jälkeen heidät palautettiin Yhdysvaltoihin huhtikuun lopulla 1945.

Lähteitä: Ville de Cannes, histoire d’espaces publics, 2009; Alain Ruggiero: L’histoire de Cannes, 2011; Fabienne Texier: Cannes il y a 100 ans en cartes postales anciennes, 2014; Le Petit Robert des noms propres (1994); http://www.cannes.com/fr/cadre-de-vie/espaces-verts-parcs-et-jardins.html; http://expos-historiques.cannes.com/