Cannes-osio 15

Cannes toisen maailmansodan aikana 1939–1945
Osa 3: Provencen maihinnousu (débarquement de Provence) 15.8.1944 (Cannesin vapauttaminen)

Liittoutuneiden joukot nousivat maihin Normandiassa kesäkuussa 1944 ja Provencessa elokuussa 1944 tukenaan maan sisäinen vastarintaliike.

Berliini vallattiin huhtikuussa 1945, ja Hitler teki itsemurhan. Saksan pyytämä aselepo allekirjoitettiin 8.5.1945.

Ranskassa väliaikainen hallitus de Gaullen johdolla (Gouvernement provisoire de la République française) korvasi Vichyn hallinnon (tammikuuhun 1946).

Ranskalaiset äänestivät (myös ranskalaiset naiset saattoivat äänestää, sillä he olivat saaneet äänioikeuden huhtikuussa 1944) lokakuussa 1945 järjestetyssä kansanäänestyksessä 96,4-prosenttisesti kolmatta tasavaltaa vastaan sekä uuden perustuslain laatimisen puolesta.

Lokakuussa 1946 hyväksyttyä perustuslakia tuki todellisuudessa vain pieni ranskalaisten vähemmistö, sillä kolmasosa äänestäjistä jätti äänestämättä. Vuoteen 1958 voimassa olleelta neljänneltä tasavallalta puuttuivat siten alusta lähtien tarvittava kansan tuki ja poliittinen tuki, ja se kaatui viimeistään Algerian sotaan.

Provencen maihinnousu ja Cannesin vapauttaminen

Cannesilaiset saattoivat kuulla 15.8.1944 aamuna kaukaista tykistötulta le Varin departementista, missä länsiliittoutuneet olivat aloittaneet maihinnousun, operaation Dragoon, maihinnousupaikan tuntumassa sijaitsevan Draguignan-nimisen kaupungin mukaan.

Théoule-sur-Mer (Pointe de l’Esquillon) oli operaation itäisin kohta. Se myös vapautettiin ensin, jo 16.8.1944, ja muut kaupungit 23.8. alkaen.

Operaatiossa saatiin haltuun Marseillen satamakaupunki, joka oli keskeinen länsiliittoutuneiden huolto- ja tarvikekeskus.

Maihinnousujoukot kohtasivat rannikolla melko vähäistä vastarintaa, sillä saksalaiset olivat lähinnä saksalaisten miehittämiltä alueilta koottuja joukkoja tai itärintamalta irrotettuja veteraaneja.

Alpes-Maritimesin laskuvarjodivisioona (9000 miestä) koostui 85-prosenttisesti Wehrmachtin sotavoimista pakkovärvätyistä sotilaista, jotka eivät olleet motivoituneita taisteluun liittolaisia vastaan ja joista monta sataa karkasi operaation kuluessa.

Cannesiin osui pari kymmentä kranaattia liittoutuneiden laivaston Théoulen ja Antibesin välillä suorittamassa harhautusoperaatiossa, jossa kuoli kaksi siviiliä ja neljä haavoittui. 24.8. asti kestäneissä pommituksissa kuoli 14 siviiliä ja 41 haavoittui.

Ennen maihinnousua Ranskan vastarintaliike, kuten Forces françaises de l’intérieur (FFI), oli auttanut liittoutuneita selustassa tuhoamalla puhelinlinjoja ja kuljetusyhteyksiä.

FFI:hin kuuluneet Francis Tonner, Henri Bergia ja Léon Goyet (Tonnerin ja Goyet’n mukaan nimetyt kadut ja Bergian aukio sijaitsevat Cannesissa) menettivät henkensä 23.8.1944 saksalaisten hyökkäyksessä (Colline des Puits ja Saint-Cassien) auttaessaan amerikkalaisia laskuvarjojääkäreitä, joista yhdeksän menehtyi.

Henri Bergia
(1913-1944)
Francis Tonner
(1920-1944)

Francis Tonner ja Henri Bergia ilmoitettiin kadonneiksi, mutta myöhemmin tehtyjen tutkimusten yhteydessä on löydetty jäänteitä, joita oikeuslääkäri Jean-Loup Gassend on pitänyt melko suurella todennäköisyydellä heidän jäänteinään.

Heidän muistolaattansa sijaitsee la Boccassa.

Maihinnousun vaiheita

Viaduc d’Anthéorin pommitus 6.6.1944.

Provencen maihinnousu alkoi 15.8.1944. Saksalaiset räjäyttivät kello 16.30 Cannesin vanhassa satamassa parikymmentä miinaa, mutta eivät majakkaa, koska he tarvitsivat sitä itse. Hälytyksiä ja pommituksia oli päivittäin Croix-des-Gardesissa, Croisettella, vanhassa satamassa (quai Saint-Pierre) ja La Boccan tehtailla.

Saksalaiset ampuivat Nizzassa 21 vastarintaliikkeen jäsentä maihinnousun vastaiskuna (Montfleuryn joukkomurhan lisäksi) (ks. osa 2).

Heti maihinnousun alettua saksalaiset julistivat piiritystilan ja siten ulkonaliikkumiskiellon, tai liikkumista rajoitettiin etenkin departementin länsiosassa.

Liikenne kiellettiin 18.8.1944. Liittoutuneiden sota-alukset olivat merellä: Croisette ja Palm Beach sekä villa La Corne d’Or (Croisettella) vaurioituivat. Hajanaista kranaattitulta kaupungin yllä.

Liittoutuneet olivat ottaneet 2800 saksalaista vankia kolmessa päivässä (15.–18.8.1944).

Saksalaiset aloittivat vetäytymisen aamulla 24.8.1944 (monet olivat jo paenneet) mutta räjäyttivät sitä ennen vanhan sataman (Quai St Pierre). Aallonmurtaja ja Place Massuque vaurioituivat pahasti. Saksalaiset olivat myös räjäyttäneet useita siltoja akselilla Bar sur Loup / Tourrette sur Loup.

Saint-Pierren sataman tuhoja

Erään naissilminnäkijän kertomuksen (joka julkaistiin myöhemmin kirjassa Un siècle de vie cannoise: 1850–1950) mukaan (24.8.1944) liittoutuneiden alukset olivat aloittaneet tykkitulen. Kaupungintalon ja kasinon lähettyvillä sijaitsevien rakennusten ikkunat olivat säpäleinä, ja satama oli pahoin vaurioitunut.

Amerikkalaisten saapuminen Cannesiin

La Boccan kautta tulleet amerikkalaiset vapauttivat Cannesin sekä Grassen ja Antibesin 24.8.1944.

Sodan inhimilliset menetykset

Cannes menetti sodassa 3 484 asukasta. 3612 juutalaista karkotettiin.

Alpes Maritimesin departementissa kuoli 4 206 ihmistä: 1 136 sotilasta, 84 vankeudessa, 222  vastarintaliikkeen jäsentä teloitettiin, miinat ja pommitukset tappoivat 918 siviiliä, ja 1 930 karkotettiin.

Cannesin väkiluku oli 45 548 asukasta sodan lopulla, kun se ennen vuotta 1939 oli 49 032 asukasta.

Kaupunkiin asennetut miinat tappoivat kahdeksan cannesilaista 17.9.1944 ja 11.1.1945 välisenä aikana. 12.3.1945 kuoli kaksi työmiestä, jotka olivat purkamassa Croisettelle sijoitettua bunkkeria, ja seitsemän miinanraivaajaa menehtyi 16.4.1945 La Boccassa.

Kollaboraattoreiden ja fasistien puhdistus (épuration)

Cannesissa kuulusteltiin 247:ää Montfleuryn villaan sijoitettua vankia 25.8.1944–2.9.1944. Heistä 100 vapautettiin.

Toisin kuten Nizzassa tai Antibesissa, Cannesissa ei toteutettu pikateloituksia, mutta kolme kollaboraattoria kuoli yrittäessään paeta Cavendishin ja Montfleuryn hotelleista.

Grassen oikeudessa tuomituilta entisiltä kollaboraattoreilta vietiin kuitenkin kansalaisoikeudet uuden käyttöön otetun rangaistuksen (dégradation nationale) nojalla, kuten änioikeus, heidät poistettiin vaalilistoilta, ja kokonaisia perheitä pakotettiin lähtemään Ranskasta. Ranskassa 47 000 henkilöä menetti kansalaisoikeudet.

Saksalaisten yritysten pankkivarat jäädytettiin, ja tunnetuimpien fasistien tai kollaboraattoreiden pitämiä liikkeitä sabotoitiin.

Sodan jälkeen Ranskassa käytyjen oikeudenkäyntien päätteeksi maassa teloitettiin 1500 kollaboraattoria, 14 000 määrättiin pakkotyöhön ja 23 000 sai vankeustuomion.

Materiaaliset vahingot

Cannesissa tuhoutui tai vaurioitui pahasti 757 rakennusta.

Miinojen purkaja

Cannesin ja Mandelieun välille oli asennettu noin 10 000 miinaa. Miinojen raivaamiseen ryhdyttiin nopeasti, ja siihen määrättiin saksalaisia ja puolalaisia sotilaita tai sotavankeja.

Cannesissa vietetään vuosittain 24. elokuuta kaupungin vapautumisen vuosipäivää, ja cannesilaiset voivat seurata kaupungin läpi ajavaa sotilasajoneuvojen saattuetta.

Lähteet: Alain Ruggiero: L’histoire de Cannes, 2011; Bescherelle: Chronologie de l’histoire de France, 2016; http://expos-historiques.cannes.com/r/389/la-seconde-guerre-mondiale-a-cannes/; https://francebleu.fr/infos/societe/aout-1944-la-liberation-de-la-cote-d-azur-au-jour-le-jour-1408033800.